painen: Paha maisema. Helsin-
gin Sanomat, Helsinki 2007.
143 s.
men sisällissodan jälkeen kiin-
nostus vuoden 1918 tapahtumia
kohtaan on suurempaa ja moni-
puolisempaa kuin vuosikymme-
niin. Tämä on nähtävissä niin
näyttelyiden, seminaarien ja muis-
totilaisuuksien kuin julkaistujen
kirjojen määrässä. Muistovuoden
aikana julkaistuista sisällissota-
aiheisista kirjoista ensimmäisten
joukossa oli valokuvaaja Pekka
Elomaan ja toimittaja Jouni K.
Kemppaisen teos Paha maisema.
Tekijät ovat kiertäneet Suomea ja
kuvanneet lähinnä sisällissodan
teloituspaikkoja, haastatelleet paik-
kakunnan ihmisiä ja tutkineet
arkistolähteitä. Kirjaan on kel-
puutettu 27 valokuvaa ja niihin
liittyvää tarinaa. Tapaukset on si-
joitettu aikajärjestykseen ja kuva-
tut paikat esitetään kirjan loppu-
osassa tarkoin koordinaatein ja
kartoin. Tekijät ovat pyrkineet
tasapuolisuuteen esittämällä
myös muutamia punaisen terro-
rin uhrien tarinoita ja tapahtu-
mapaikkoja ja korostamalla kuin-
ka molemmat osapuolet tappoi-
vat samanlaisissa maisemissa eli
syrjäisissä sorakuopissa ja metsä-
esittää selkeämmin se, kuinka
osapuolien muiston maisemat
erosivat radikaalisti toisistaan: sii-
nä missä valkoisen puolen muis-
to siirtyi julkisille paikoille kuten
hautausmaille ja toreille, jäi hä-
vinneiden muisto pitkäksi aikaa
syrjäisille teloituspaikoille ja epä-
virallisille joukkohaudoille.
tä kirja on lähinnä kuvaus hävin-
neeseen osapuoleen kohdistu-
neesta väkivallasta ja sen jättä-
mästä jäljestä maisemaan. Muka-
na ovat sekä yksittäisten henki-
löiden unohdetut teloituspaikat
että yleisesti tunnetut joukko-
teloitusten näyttämöt, kuten Vih-
din Lapikkaannummi ja Nurmi-
järven Ketunnummi. Nämä hä-
vinneen osapuolen uhrikeskei-
sen muiston pyhäköt osoittavat
muistomerkkeineen ja aidattui-
ne alueineen, ettei kyse ole ollut
niin vaietuista ja unohdetuista
muistoista kuin usein annetaan
ymmärtää. Samalla kuvat rapistu-
neista toisen maailmansodan jäl-
keen pystytetyistä muistomerkeis-
tä ja sammaloituneista muisto-
kivistä osoittavat, kuinka katoa-
vaista myös kiveen hakattu muis-
to saattaa olla. Tekijöiltä on on-
nistunut teko sisällyttää kirjaan
Viipurin laitamilla sijaitseva pu-
tulla Koirien hautausmaalla. Kar-
jalan Kannaksella oli keskeinen
osa sekä sisällissodan tapahtu-
missa että sodanjälkeisessä muis-
tokulttuurissa. Valokuvassa on
näkyvissä Neuvostoliiton toimes-
ta pystytetty punaisten muisto-
merkki, mikä osoittaa hyvin pu-
naisen muiston poliittisen kon-
tekstin toisen maailmansodan
jälkeen.
kuvat luovat kiinnostavan vasta-
kohdan julmille tarinoille paikko-
jen väkivaltaisesta menneisyy-
destä. Kuvien autiot tiet, hiekka-
maastot ja tiheät metsät luovat
sisällissodan maiseman, joka il-
mentää myös nykypäivän kiin-
nostuksen painotusta. Perintei-
sen poliittisen historian sijaan
korostuvat yksittäisten henkilöi-
den tragediat, sodan moraalihis-
toria ja inhimillinen kärsimys. Se,
että tämä tarkastelutapa leima-
taan usein "punaiseksi", on lä-
hinnä todiste siitä, kuinka hitaas-
ti sisällissodan historian poliitti-
suus haalenee.
kulmia sisällissodan historiaan, lu-
kuun ottamatta muutamien te-
loituspaikkojen tarkkoja sijain-
teja, joilla tietenkin saattaa olla
paikallistason merkitystä. Tästä
huolimatta tekevät Elomaan laa-
dukkaat valokuvat ja Kemppai-
sen erinomainen teksti kirjasta
mieleenpainuvan lukuelämyksen.
Paha maisema on ehdottomasti
yksi vuoden erikoisimpia sisällis-
sotateoksia, jonka minimalistisen
ulkokuoren alla on monisävyi-
nen tarina vuoden 1918 trage-
diasta.
fil. maist., Helsingin yliopisto