punaista olisi teloitettu, huomauttaen kuiten-
kin että luku tulee vielä kasvamaan. Tanner
myös kyseenalaistaa porvarillisessa julkisuu-
dessa esitetyn väitteen, että punaiset olisivat
teloittaneet yli tuhat valkoisiin lukeutuvaa.
Tanner aliarvioi, kuten tehtiin myös valkoi-
sella puolella, "omien" suorittamien surma-
tekojen määrän, ja yliarvioi "vastustajan" te-
kojen määrän.
tikkeleita ja eri suuruisia uhrilukuja alkoi
kierrellä julkisuudessa. Tämä pakotti porva-
rilliset tahot vastaamaan ja reagoimaan va-
semmiston esittämiin syytöksiin. Lehdet ju-
listivat omia lukujaan eri tietolähteisiin vedo-
ten ja väittämiä sinkoili puolelta toiselle. Ar-
viot olivat kaukana toisistaan; esimerkkinä
Hufvudstadsbladetin kirjoitus, jossa vasti-
neeksi ruotsalaisissa lehdissä julkaistuihin lu-
kuihin (jotka perustuivat Väinö Tannerin an-
tamiin tietoihin) väitettiin korkeintaan kah-
den tuhannen punaisen tulleen teloitetuksi.
milukuna.
ollut työväenpuolueelta onnistunut veto. Puo-
lue sai peräti 80 paikkaa, mikä oli suuri yllä-
tys sekä puolueelle itselleen että sen vastusta-
jille. Valkoisen Suomen vaalijoiden oli vai-
kea uskoa, että sama puolue, joka oli ryhty-
nyt kapinaan vain vuotta aiemmin, oli taas
noussut eduskunnan suurimmaksi puolueeksi.
ten tekemät väkivaltaisuudet tulisivat käsitte-
lyyn. Huhtikuun puolivälissä 1919 esitti
SDP:n kansanedustaja, asianajaja Väinö Hak-
kila, poliittisten vankien kohtelua ja vuoden
1918 kevään ja kesän valkoisten suorittamia
teloituksia koskevan välikysymyksen. Hakki-
la päätti puheenvuoronsa kysymykseen: "on-
ko hallituksen tiedossa, että eri paikkakunnil-
la sotatoimien loputtua on vangiksi otettuja
henkilöitä ilman laillista tutkintoa ja tuomiota
teloitettu, sekä miten suureen summaan näin
reella. Kuva: Kansan Arkisto.