Lönnrotin kotipaikkakuntana tunnetussa Sam-
matissa rauhallisesti ja ilman väkivaltaisuuk-
sia, mutta huhtikuussa tilanne muuttui rajusti.
Punakaartin vangitsema varatuomari Unto
Nevalainen surmattiin 14. huhtikuuta. Muuta-
man viikon kahakoinnin jälkeen valkoiset
valtasivat Sammatin lopullisesti 25. huhti-
kuuta 1918 Itämeren Divisioonan tiedustelu-
osastoon kuuluneiden saksalaissotilaiden avus-
tuksella, ja punakaarti siirtyi Nummelle. Pai-
kalle saapui myös Länsi-Uudenmaan patal-
joona, johon kuului saksalaisten kouluttamia
ruotsinkielisiä suojeluskuntalaisia Mustiolta.
Ensimmäiset teloitukset pantiin toimeen muu-
tamaa päivää myöhemmin, 27. huhtikuuta,
jolloin Sammatin Niemen kylässä ammuttiin
kymmenkunta punakaartilaista. Seuraavana
päivänä perustettiin Sammatin väliaikainen
suojeluskunta, mutta teloituksia jatkettiin pit-
källe toukokuuta.
nan miespuoliseen väestön määrään suhteu-
fil. maist., Turun yliopisto
maksi ja Suomen kolmanneksi korkeimmaksi
(4,7 %).
kentatavasta riippuen. Jaakko Paavolaisen las-
kelmissa huomioidun 26 teloitetun lisäksi
paikkakunnalla teloitettiin kymmenkunta vie-
raspaikkakuntalaista. Sammattiin ja Nummen
Tavolaan marraskuussa 1945 pystytettyihin
kahteen hautamuistomerkkiin on kaiverrettu
yhteensä 44 sisällissodassa kuolleen Sam-
matin työväenyhdistyksen jäsenen nimeä.
mutta se ei ulottunut paikallistasolle. Vaikka
Paavolainen oli jo kiinnittänyt huomiota
"väestömäärältään vähäisen" Sammatin huo-
mattavaan teloitusmäärään, ei asian selvittä-
minen herättänyt kiinnostusta laajemmin. En-
simmäiset perusteelliset selvitykset tapahtu-
mista julkaistiin vasta 1990-luvulla paikalli-
sen tietokirjailijan Tauno Tukkisen toimesta.
tykset saattavat vaikuttaa melko vähäisiltä ja
lukee kaikki vuonna 1917 ammattiyhdistyksiin
liittyneet jäsenet.
19071947. Neljäkymmentä vuotta Työväen jär-
jestötoimintaa. Turku 1947, s. 89.
ja E. A. Täckman. Kulju 1938, s. 160.
Itsenäistymisen vuodet 19171920 osa 2 Taistelu
vallasta. Helsinki 1993, s. 137.