tuksen ministeri August Rei kommentoi viro-
laisessa lehdessä Suomen edellisvuoden ta-
pahtumia. Ministerin mietteet löysivät no-
peasti tiensä Suomeen, missä ne julkaistiin
Suomen Sosialidemokraatissa. Kiinnostus
johtui Rein lausunnosta sisällissodan voittaja-
puolen terrorista. Hän mainitsi kuinka "ne
jotka ovat ottaneet osaa Suomen kotimaiseen
sotaan eivät kuitenkaan valita sitä terroria tai
niitä tekoja, joita sodan aikana tapahtui niin
kovin paljon, sillä sotahan on sotaa. Mutta
mitä ei voida unohtaa eikä anteeksi antaa, on
sodan jälkeinen aseettomain murhaaminen ja
nälkään tappaminen kun maassa jo oli hau-
danhiljaisuus."
joukkoteloituksiin ja vankileirikatastrofiin,
osui virallisen Suomen kannalta arkaan koh-
taan ja herätti suurta pahennusta oikeistossa.
Toki valkoisen armeijan suorittamia teloituk-
sia oli kritisoitu yksittäisesti ja hajanaisesti jo
pian sotatoimien päätyttyä, mutta vasta sotaa
seuranneen kevään aikana nousi aihe lyhyek-
si ajaksi julkisen keskustelun, tai pikemmin
riitelyn, aiheeksi. Oikeistososiaalidemokraat-
teihin lukeutuvan Rein kommentit olivat osa
tätä kevään 1919 varsin yksipuolista ja hyvin
polarisoitunutta terrorikeskustelua.
si? Luonnollisesti asiaan vaikutti sodan hä-
vinneen osapuolen inhimillinen tarve käsitel-
lä tragediaa, saada tietoa kadonneista ja tuoda
julkisuuteen ne kollektiiviset kokemukset, joi-
fil. maist., Helsingin yliopisto
valkoinen terrori kevään 1919
keskustelussa
tukahduttamaan. Hiljaisuuden rikkoutuminen
valkoisen terrorin suhteen oli osaltaan seu-
rausta sosialidemokraattisen puolueen pää-
töksestä nostaa terrori yhdeksi puolueen pää-
teemoista uudelleenorganisoitumisvaiheessa.
Puolueen nopea paluu politiikkaan oli taas si-
doksissa Suomen saksalaissuuntauksen haak-
sirikkoon, jota seurasi pakollinen mukautu-
minen voittajavaltioiden vaatimuksiin. Val-
koisen Suomen paikallistason totaalinen mo-
nopoliasema murtui ensin kunnallisvaaleissa
ja sen jälkeen valtiollisella tasolla maaliskuun
1919 eduskuntavaaleissa.
pussa 1918, muodostui kapinavuoden pesän-
selvitykseksi. Vilkkaan ja kiihkeän keskuste-
lun jälkeen puolueen enemmistö päätti tuo-
mita ehdoitta väkivaltaisen vallankumouslin-
jan ja sanoutua irti vanhan puoluejohdon po-
litiikasta. Samalla tuomittiin maan suurim-
man puolueen lähihistoria. Linjavedon ehdot-
tomuus sai nopeasti aikaan puolueen vasem-
mistovähemmistön irtaantumiseen puoluees-
ta, mikä entisestään pirstoi kovia kokeneen
vasemmiston. Puolueen reaalipoliittisesti tar-
peellinen julkinen pesäero kevääseen 1918
piti kuitenkin tehdä valikoiden. Huomattava
osa työväestöä oli joko suoraan tai epäsuo-
raan ollut sidottu kapinaan ja sen kokemuk-
siin. Vallankumous, punakaartit, taistelut ja
vankileirikokemukset herättivät osassa työvä-
estöä tappiosta huolimatta yhteenkuuluvuu-
den tunnetta, ylpeyttä ja jopa romantisoituja
sotamuistoja. Poliittisista syistä rivimiehiä ei