arkistokokonaisuuksien avulla voidaan tule-
vaisuudessa lähestyä sisällissotaa uusin tutki-
muskysymyksin. Huomattavin aineisto vuo-
den 1918 valokuvien tutkimukseen on, tässä
paradoksien maassa, syntynyt poliittista kont-
rollia harjoittavien viranomaisten toimesta ja
rippeet niistä ovat edelleen hajallaan vailla
luetteloita. Tämä tulee asettamaan tutkijoille
omat lähdekritiikkiin liittyvät ongelmansa.
tekemiin kuvaamoiden ratsioihin. Valkoisen
armeijan yleisesikunnan III osaston etsivien
toimista on jäänyt tuloksia mm. Kansallisar-
kistossa säilytettävään Vapaussota-arkistoon
(VapSa XII 821, 824, 825; XIV 844) ja Sota-
ta siirrettyyn punakaartilaiskokoelmaan. Säi-
lyneiltä kotietsinnän korteilta käy ilmi, mihin
etsivien tuli työssään keskittyä: ensimmäisek-
si haetaan aseet ja ampumatarpeet, toiseksi
asiakirjat ja kolmanneksi valokuvat. Poliisille
valokuvat olivat käytännöllisiä tunnistuksen
ja kontrollin välineitä, joista 1919 perustettu
Etsivä keskuspoliisi perusti kymmenosaisen
lähes 8000 valokuvan albumisarjan "Suoma-
laiset" (Kansallisarkisto, EK-Valpo I). Albu-
mien pohjakuvastona on käytetty yksityisten
kotietsintöjen lisäksi mm. Lappeenrannan ja
NummenLohjan tienoilla toimineiden edel-
leen tuntemattomien kuvaamoiden tuotantoa.
Pääosan muodostavat kuitenkin EK:n oman
valokuvaustyön tulokset. Myöhemmin punai-
nen Valpo irrotti EK:n kokoelmasta vielä
tuntemattomin perustein vuoden 1918 henki-
lisätty teksti "Punikki" vihollisen tunnistamiseksi. Kuva: Kansan Arkisto.