fil.maist., Helsinki
fiktioelokuvassa
kansallisvaltion ideologista rakennustyötä.
Suurin osa suomalaisista historiallisista elo-
kuvista on valmistettu studiokaudella 1930-
luvulta 1950-luvun lopulle. Elokuvien välit-
tämä kuva maamme historiasta on siis suurel-
ta osin sotaa edeltävän, sodanaikaisen ja
jälleenrakennusajan tuotetta.
korostamissa taitekohdissa. Sotien ja muiden
kansakunnan kohtaamien konfliktien kuvaa-
minen on katsottu keskeiseksi. Viimeinen
suomalaisen elokuvan käsittelemä taitekohta
on ollut sota-aika jälkimaininkeineen. Talvi-
ja jatkosodan kuvauksia on enemmän kuin
jatkui. Vaikka sisällissota oli ohi, elokuva piti
yllä sen muistoa. Voittoisa valkoinen armeija
säilyi tärkeimpänä dokumentaarisena kuvaus-
kohteena.
rella rahalla perustettu Suomen Biografi
aloitti kuvaustoimintansa elokuvalla Suoje-
luskuntaparaadi Helsingissä, joka ilmestyi
tarkastukseen 17.3., vain vuorokausi paraatin
jälkeen. Huhtikuussa yhtiö jatkoi nimikkeillä
Tampereen valloituksen muistojuhla ja Vuo-
sijuhlallisuudet Helsingissä vapautuksen joh-
dosta, toukokuussa vuorossa olivat Suuri pa-
raati Helsingissä toukokuun 16 p:nä kenraali
Mannerheimin johtaman armeijan pääkau-
punkiin marssimisen vuosipäivän johdosta ja
Suojeluskunnan kevätjuhlasta Helsingissä
17/5 1919 sekä elokuussa Kenraali Manner-
heimin vastaanotto H:gissä 16.8. Sen sijaan
Lyyra Filmin dokumentoiva filmaustoiminta
oli huvennut olemattomiin, lukuun ottamatta
huhtikuussa 1919 valmistunutta elokuvaa Suo-
men vapausmarssi, Jääkärien marssi.
elokuvan: Valtionhoitaja Mannerheimin pa-
luu Helsinkiin 22/2. Pallas-nimellä valmistui
1919 kaikkiaan kuusi elokuvaa. Filmille tal-
lentui maaliskuinen Suojeluskunnan paraati
Helsingissä, missä kuvattiin myös Huhtikuun
13. päivän paraati, Tampereen paraati ja
kahdessa osassa tarkastettu Helsingin touko-
kuun paraati. Elokuvat olivat suomalaista te-
koa, sillä kaikkien näiden markkinoille saat-
tamiseen kului aikaa enimmillään kaksi päi-
vää. Paraatielokuvista tuli 1920-luvulla vuo-
sittainen vakiokuvauskohde.
meen päälinjaan, ensiksi vuosijuhlaparaatei-
hin, toiseksi jääkäreiden muiston vaalimiseen,
jossa 1930-luvun puolivälistä jatkosotaan rau-
taristin rinnalle nousee korostetusti hakaristi
ja kolmanneksi niihin Mannerheim-eloku-
viin, jossa hänet esitetään valkoisen armeijan
johtajana ja vapaussodan sankarina. Hävin-
neen osapuolen näkemyksiä ei elokuvista en-
nen toisen maailmansodan loppua löydy.