den 1918 tapahtumiin on kuitenkin kajottu
vain harvoin ja silloinkin yleensä kaukaa
kiertäen. Syykin on selkeä.
elinkykyisen kansakunnan sankarillisuuden
glorifiointia tai edistämistä. Samalla nämä
elokuvat tarjoavat ratkaisumalleja eri ryhmien
ja erilaisten asenteiden välisiin kulttuurinsi-
säisiin jännitteisiin vähättelemällä, lieventä-
mällä tai suoranaisesti häivyttämällä sisäisiä
ristiriitoja ja suuntaamalla ne ulkopuoliseen
viholliseen. Näin on voitu korostaa kansakun-
nan yhtenäisyyttä.
sesti mahdottomalta. Kansalaissota herättää
luokkien erilaisista eduista. Tuotantoyhtiöiden
kannatti välttää loukkaamasta mitään kansan-
osaa jo puhtaasti taloudellisista syistä.
Kirjailijana paremmin tunnettu Teuvo Pakka-
la kuvasi kansalaissotaa tuoreeltaan vuonna
1921 elokuvassa Sotapolulla. Pakkalan filmi
juhli räikeästi voittajien arvomaailmaa. Pian
vastakkainasettelua kuitenkin lievennettiin.
Kalle Kaarnan Miekan terällä (1928) pyrki ot-
tamaan huomioon myös hävinneen osapuolen.
1920- ja 1930-lukujen elokuvat käsittelivätkin
sisällissotaa pääsääntöisesti jonkinlaisella pie-
teetillä, ja samalla niissä onnistuttiin mielen-
kiintoisesti tukahduttamaan kansalliset ristirii-
dat paikantamalla vihollinen muualle.
Keskellä ohjaaja Edvin Laine. Kuva: Työväen Arkisto.