56
TYÖVÄENTUTKIMUS 2008
lutettu, erityisesti suomettumiskeskustelussa,
rikostutkijan, syyttäjän ja tuomarin tehtäviin,
mutta moni historioitsija haluaa toimia Kek-
kosen opetusten mukaisesti mieluummin lää-
kärinä kuin tuomarina. Viileä ammattitaito
näyttää näin olevan saatettavissa kansakun-
nan muistia vaalivan kansallisen tehtävän
palvelukseen.
Historiantutkimuksen ominaislaadun ja
merkityksellisyyden pelastavaksi ratkaisuksi
on laajalti omaksuttu näkemys historiantut-
kimuksesta kansallisena terapiana. Osoitta-
malla, miten asiat olivat, historiantutkimus
toimisi vapauttavan tilinteon tieteenä. Kan-
sallisten traumojen tutkijat vaivaavat harvoin
itseään pohtimalla tällaisen tehtävänasettelun
sangen rohkeita teoreettisia piilo-oletuksia.
Näin on helposti elvytetty nationalistinen nä-
kemys kansakuntatoimijasta ja sen muistista.
Kansakunnan rakentamisen ydintä oli tradi-
tioiden etsiminen ja keksiminen, the inven-
Nakkilan punakaartin vartiopalveluksessa olevia kaartilaisia ryhmäkuvassa. Sisarukset Aina
ja Hilja Nordlund kutoivat koneella kaartilaisten villamyssyt, joissa on punainen raita. Aina
menehtyi myöhemmin sairastuttuaan pilkkukuumeeseen, jonka oli saanut vierailtuaan vanki-
leirillä. Kuva: K.E. Klint. Kansan Arkisto.
tion of traditions, kuten Eric Hobsbawm on
opettanut. Nyt kansakunnan toimijuuden vaa-
limisessa näyttää olevan tärkeätä the inven-
tion of traumas, traumojen etsiminen ja kek-
siminen.
Olisi väärin ja vastuutonta kieltää, että
historiallinen tutkimustieto voi olla merkityk-
sellistä kipeiden kokemusten yksilölliselle ja
kollektiiviselle työstämiselle. Kollektiivisten
muistojen ja traumojen käsitteleminen on pe-
rustellusti tunnustettu tärkeäksi useissa mais-
sa, joissa on hiljattain vapauduttu väkivaltai-
sesta ja sortavasta poliittisesta järjestelmästä.
Terapeuttisen tehtävän yleistäminen histo-
riantutkijoiden professionaaliseksi strategiak-
si ammattiryhmän toiminnan perusteluiksi
on kuitenkin ongelmallista.
Historian läsnäolo on haasteellisempi on-
gelma kuin myyttien rikkomisen ja traumojen
parantamisen ohjelmat olettavat. Jos rajoitu-
taan osoittamaan, miten vuoden 1918 koke-