background image
61
MUUT ARTIKKELIT
Historia on ollut Berliinille armoton. Vaikean
menneisyyden jäljet näkyvät kaupungin kas-
voissa rosoina ja uurteina. Poliittinen järjes-
telmä vaihtui 1900-luvulla Saksassa neljästi:
1918, 1933, 1945 ja 1989. Preussin, keisari-
kunnan, Weimarin tasavallan, kolmannen val-
takunnan, DDR:n sekä jaetun ja yhdistyneen
Berliinin jäljet näkyvät kaupunkikuvassa omi-
na kerrostuminaan.
Keisarikunnan perustamisen 1871 jälkeen
Berliinin kasvu oli huikeaa. 1900-luvun vaih-
teessa Suur-Berliinissä oli kaksi miljoonaa
asukasta, ja vuonna 1920 jo 3.8 miljoonaa.
Kasvun moottori oli suurteollisuus. Berliinis-
tä tuli työläisten kaupunki ja Saksan työväen-
liikkeen merkittävin keskus.
1920-luvun vaaleissa työväenpuolueet sai-
vat kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. So-
siaalidemokraatit (SPD) menettivät asemiaan
kommunisteille (KPD), ja 1930-luvun alussa
Berliini oli läpeensä punainen. 1932 pidetyis-
sä vaaleissa KPD oli jopa kaupungin suurin
puolue 31 prosenttiyksikön kannatuksella; toi-
sena oli kansallissosialistinen puolue NSDAP
26:n ja kolmantena SPD 23 prosenttiyksikön
kannatuksella.
Natsit tuhosivat Berliiniin kukoistavan
työväenkulttuurin täydellisesti vuoden 1933
jälkeen. He hävittivät tai takavarikoivat työ-
väenliikkeen omaisuuden, ja tuhansia työväen-
liikkeen merkkihenkilöitä sai surmansa kes-
kitysleireissä.
Kulttuuripanimo
ja muuta uusiokäyttöä
Suurteollisuus on nyttemmin Berliinistä mil-
tei hävinnyt, mutta työväen Berliinin jälkiä,
teollisuusrakennuksia, työväen asuinkortteleita
ja työväenliikkeen merkkihenkilöiden muis-
tomerkkejä sekä heille nimettyjä paikkoja
Berliinistä löytyy vielä yllin kyllin.
DDR:n jäljiltä Berliinissä on runsaasti
tyhjiä 1800-luvun teollisuusrakennuksia. Jou-
kossa on todellisia arkkitehtuurin helmiä. Niitä
on saneerattu uusiokäyttöön lähinnä kulttuu-
ritiloiksi. Huomattavin kulttuurikeskus on en-
tinen Schultheissin panimo "Kulturbrauerei"
Prenzlauer Bergissä. Panimossa on elokuva-
teattereita, konserttisaleja, gallerioita, kahvi-
loita ja ravintoloita.
Käsite "vuokrakasarmi" syntyi 1900-lu-
vun vaihteen Berliinissä. Se tarkoitti urbaanin
asumisen helvettiä. DDR:n asuntorakentami-
sen tunnus oli "Plattenbau", raaka laatikko-
arkkitehtuuri. Sen tieltä oli tarkoitus purkaa
ydinkeskustan pohjoispuolisten kaupungin-
osien upeat jugendkorttelit. Onneksi aika ja
rahat loppuivat kesken.
Mutta Berliinin kaupunki oli 1920-luvulla
myös modernien työväenasuntojen rakennut-
tajana edelläkävijä. Tuolloin valmistui 12 000
Bruno Tautin suunnittelemaa vuokra-asuntoa.
Niistä jokaisessa oli vihreälle sisäpihalle
avautuva parveke. Kaikki Tautin korttelit on
2000-luvun alussa perusteellisesti saneerattu.
Heinäkuussa 2008 kaikkiaan seitsemän työ-
väenkorttelia liitettiin UNESCO:n maailman-
perintökohteisiin. Niihin voi tutustua esimer-
kiksi Neuköllnissä, jossa on valtava hevosen-
kengän muotoinen Hufeisensiedlung, tai
Prenzlauer Bergissä Erich-Weinert-Strassen
varrella, jossa on ammattiyhdistysjohtaja Carl
Legienin mukaan nimetty kortteli.
Berliinin-asuntomme on sattumoisin Erich-
Weinert-Strassella. Weinert oli huomattava
työläisrunoilija, jonka kynästä on lähtöisin
myös lukuisia Stalinia ylistäviä säkeitä, esi-
merkiksi runoelma "Kremlissä palaa vielä
valo". Weinert siirtyi ajasta ikuisuuteen 1953
vain kuusi viikkoa Stalinin jälkeen. Nimik-
Seppo Hentilä
vieraileva professori, Humboldt Universität, Berliini
Jäljillä työväen Berliinissä