työläisiä vai
punakapinallisia?
listen ruukkityöläisten sopeutumista sisällis-
sodan jälkeiseen arkeen. Tutkimuskohteena
on ryhmä Länsi-Uudenmaan ruukin Billnä-
sin ruotsinkielisen työväenyhdistyksen jäse-
niä. Sisällissodan jälkeisessä suomalaisessa
yhteiskunnassa ruotsinkieliset työläiset olivat
ongelma; miten sijoittaa punakaartiin osallis-
tuneet työläiset uuteen, valkoiseen yhteiskun-
tajärjestelmään ja miten ruotsinkielisten työ-
läisten osallistumista punakapinaan tulisi kä-
sitellä? Viimeinen kysymyksenasettelu on ol-
lut aina vuodesta 1918 ongelmallinen ruot-
sinkielisten kansallismielisten politiikkojen ja
historiankirjoittajien keskuudessa. Myös suo-
menkielisessä tutkimuksessa vuoden 1918 tut-
kimuksessa on ollut helposti yleistävä tulkin-
ta se, että ruotsinkieliset ryhmänä liitettiin
valkoiseen herrasväkeen. Syntyi käsitys "har-
vasta harhaanjohdetusta torpparista ja isän-
maallisesta opiskelijasta" kun jatkossa käsi-
teltiin yleisellä tasolla ruotsinkielisten osallis-
tumisesta sisällissotaan.
tutkimuksen avulla yhdistysjäsenten osallis-
tuminen punakapinaan syntyi kuva laajasta ja
määrätietoisesta tuesta vallankumoukselle
Billnäsin ruotsinkielisen työväestön keskuu-
dessa. Paikallisen työväestön sosiaalinen toi-
pahtui pitkälti työnantajan eli paikallisen ruuk-
kiyhtiön paternalismilla, jossa yhtiö laati peli-
säännöt. Uusi ruukkiyhteisö muokattiin ka-
pinan jälkeen paikallisessa valtiorikostuomio-
istuimessa, jossa paikalliset työnantajat olivat
keskeisessä asemassa. Työntekijät jaettiin "har-
haanjohdettuihin" ja "kapinamielisiin", jossa
aiemmat olivat paternalistiseen järjestykseen
sopivia. Työnantajien uudelleenjärjestämises-
sä ruukkiyhteisössä oli selkeästi kyse työ-
paikkarauhan takaamisesta ja siten tuotannon
tehostamisessa karsimalla "(pois)pilaantuneet
omenat sadosta". Poliittinen ja ammattiyhdis-
tystoiminta muuttui siten, että suomenkieli-
nen työväenyhdistys lakkasi toimimasta sisäl-
lissodan jälkeen suomenkielisen väestön vä-
hetessä. Syy suomenkielisen väestön vähene-
miseen oli pitkälti siinä, että suomenkieliset
uudisasukkaat olivat liikkuvaa työväkeä, jota
oltiin palkattu ja värvätty sisämaasta ensim-
mäisen maailmansodan korkeasuhdanteen ai-
kana. Ruotsinkieliset työntekijät taas olivat
usein vakiintuneita osaavia työntekijöitä ja
esimiespaikalla tehtaan lattialla. Aloitettaessa
tuotantoa uudelleen sodan jälkeen työnantaja
oli riippuvainen jälkimmäisistä.
rödbanditer, vilseledda arbetare och goda med-
borgare i Billnäs bruksamhälle. En mikrohistorisk
studie över återhämtnings- och anpassnings-
processen efter inbördeskriget 1918. Åbo Akademi,
Nordisk historia, 2007.