background image
81
GRADUESITTELYT
Menneisyyden
tavoittamisen ja vallan
ongelmia
Leena Landerin romaani Käsky (2003) kuvaa
vuoden 1918 tapahtumia. Opinnäytetyössäni
tarkastelen sen keinoja esittää mennyttä sekä
analysoin sitä Simone Weilin valta- ja yhteis-
kuntakritiikin pohjalta.
Menneisyydestä rakennetaan kertomuk-
sia, jotka muokkaavat identiteettiämme. His-
toriankirjoituksessa on kyse vallasta ­ kenel-
le annetaan ääni, kenet vaiennetaan. Kirjalli-
suuden avulla on mahdollista nostaa esiin
historiankirjoituksen marginalisoimia ryhmiä,
paljastaa vaiettuja asioita, esittää uusia tulkin-
toja menneestä.
Käskyssä ääneen pääseviä ryhmiä ovat
punaiset naissotilaat ja punaorvot, molemmat
aikansa mitättömimpiä ja vaiennetuimpia. Teos
tuo esiin eri luokkiin kuuluvien syvän epä-
luulon toisiaan kohtaan. Käsky muodostaa
vastaväitteen ajan sivistyneistön armottomuu-
delle hävinneitä kohtaan: alkuun on liitetty
katkelma Ilmari Kiannon 1918 julkaistusta
kirjoituksesta, jossa esitettyjä näkemyksiä
vastaan Käskyn tarina taistelee.
Käskyssä tapahtumia tarkastellaan punai-
sen naisvangin, sotatuomarin ja jääkärin nä-
kökulmista. Asetelma heijastelee sodan osa-
puolten suhteita sodan jälkeen. Valtasuhteet
näyttävät selviltä: tuomarilla on kaikki valta
vankiin nähden, myös valta tappaa. Kuiten-
kin vanki on lopulta ainoa, joka jää henkiin:
tuomari riistää itseltään hengen, jääkäri kuo-
lee auttaessaan vankia pakenemaan. Weil pai-
nottaa ihmisen velvollisuuksia oikeuksien si-
jaan. Velvollisuudet koskevat ihmisyyden kun-
nioittamista, ja tämä näkemys löytää ilmai-
sunsa Käskyssä.
Katja Rantasalmi
Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Mennei-
syyden tavoittamisen ja vallan ongelmia. Vuoden
1918 tapahtumien esittäminen Leena Landerin ro-
maanissa Käsky. Tampereen yliopisto, taideainei-
den laitos, Suomen kirjallisuus, 2008.