dostuneen työväenliikkeen his-
toria ja nimenomaan juuri Tam-
pereella ja sen ympäristössä, Pir-
kanmaalla. Teossarja kartoittaa
kuitenkin myös vanhan työväen-
liikkeen vaiheet liikkeen varhais-
historiana ja täysin legitiimein
perustein. Kuten teossarjan pää-
toimittaja Jarmo Peltola kirjoit-
taa: "Niin sanotun vanhan työ-
väenliikkeen historia ja vaiheet
ovat myös vasemmistolaisen työ-
väenliikkeen historiaa siinä kuin
vuonna 1918 uudelta perustalta
toimintaa jatkamaan lähteneen
sosialidemokraattisenkin puo-
lueen historiaa."
osa on Jarmo Peltolan laatimaa
johdantolukua lukuun ottamatta
tutkija Sami Suodenjoen käsi-
alaa, ja sen alaotsikko Luokka, lii-
ke ja yhteiskunta kertoo tiiviste-
tysti teoksen lähtökohdat ja kä-
sittelytavan. Liikkeelle lähdetään
työväenluokan moninaisesta muo-
toutumisesta maatalouselinkei-
non murroksen ja teollistumisen
nousun aikana Tampereen ym-
päristössä ja seutukunnan dy-
naamisella keskuspaikkakunnalla
1880-luvulta lähtien. Sen jälkeen
päästään käsiksi työväenliikkeen
muodostumiseen kiintoisine var-
haisvaiheineen osana suomalai-
sen kansalaisyhteiskunnan ja kan-
sanliikkeiden kehittymistä. Toissa-
vuosisadan kahden viimeisen
vuosikymmenen aikainen yhteis-
kunta on tekstissä kaiken aikaa
tarkastelun taustana, niin myös
työväenliikkeen alkutaipaleella ja
muun muassa raittiusliikkeestä
saatujen arvostusten merkitys
nousevat esiin. Suodenjoki pai-
nottaa myös tamperelaisen Yrjö
Mäkelinin jo vuonna 1903 pon-
nella esiin tuomaa säätyvaltio-
päivien legitiimisyyden kyseen-
alaistanutta ja yksikamarista edus-
kuntaa vaatinutta linjaa, joka ei
saanut tuolloisessa puoluekoko-
uksessa varauksetonta kannatus-
ta, mutta nosti Mäkelinin työvä-
enliikkeen johtavien vaikuttajien
joukkoon. Hänen myötään van-
haan työväenpuolueeseen muo-
dostuikin 1900-luvun alkuvuosi-
na, kuten Suodenjoki asian muo-
toilee, erityinen "kansallismieli-
nen, tamperelainen linja", jolle
"oli ominaista perustuslaillisuus
ja yhteistyö nuorsuomalaisten
kanssa".
vuonna 1903 sosialidemokraatti-
sen puolueen nimen ottanut
työväenpuolue voimisti kannat-
taja- ja jäsenkuntaansa kiertävien
agitaattoreiden kiertäessä maata,
mikä vaikutti lukuisien työväen-
yhdistysten ja ammattiosastojen
perustamiseen. Näin tapahtui
myös Pirkanmaalla. Suuri merki-
tys vanhalle työväenliikkeelle oli
vuoden 1905 suurlakkotapahtu-
milla, joiden myötä kävivät myös
esiin yhteiskunnan kaksi poliittis-
aatteellista perusvirtaa, porvaril-
linen ja työväenliikkeen omaksu-
ma. Kaarteja alkoi muodostua
kahteen lähtöön, vaikka yhteis-
tola: Köyhä Suomen kansa kat-
koo kahleitansa. Luokka, liike
ja yhteiskunta 18801918. Va-
semmistolainen työväenliike Pir-
kanmaalla I. Tampere Universi-
ty Press, Tampere 2007. 354 s.
ta säkeistä lainatut kirjojen nimet
osuvat enemmän kuin kohdal-
leen kirjoitettaessa historiateosta
maamme vasemmistolaisesta työ-
väenliikkeestä, jolle vuoden 1918
punakaartien arvoperintö on ol-
lut vähintäänkin yhtä läheinen
kuin sisällissotamme raunioista
nousseelle sosialidemokraattisel-
le liikkeelle. Tamperelaisten yli-
opistotutkijoiden toteuttaman kol-
miosaisen historiasarjan, jonka
kakkososa arvioidaan tässä vuo-
sikirjassa hieman tuonnempana,
kohteena on siis vuoden 1918 ja-
kautumisen jälkeen syntyneen,