Housukaartilaiset eivät tyytyneet

Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa

Turun naiskomppanian Helena Aalto ja Elli Vuokko. Aalto ammuttiin Lahdessa 11.5.1918 ja Vuokko 16.5.1918. Kuva Kansan Arkisto.

Pro gradu -työssäni olen tutkinut, miksi yli viisikymmentä naista liittyi sotilaiksi Maarian Raunistulan punakaartin naiskomppaniaan Suomen sisällissodassa vuonna 1918.

Naisten liittymismotiiveja tutkiessani olen kiinnittänyt huomiota sosiaalisten suhteiden, taloudellisen tilanteen sekä aatteellisuuden merkitykseen. Samoin ajan yleinen ilmapiiri poliittisine ja taloudellisine mullistuksineen kulkee läpi työn selittävänä tekijänä.

Aikaisempi historiantutkimus on monesti jättänyt punaiset naissotilaat sisällissodan kuriositeeteiksi. Kiinnostuksen puute johtunee naissotilaiden vähäisestä määrästä, sillä koko punaisen Suomen kaartista naissotilaat muodostivat vain kolme prosenttia. Ilmiön marginaalisuudesta huolimatta sotivien naisten tutkimus on tarpeen. Nämä niin sanotut housukaartilaiset olivat varsin radikaalissa ristiriidassa perinteisen naiseuden kanssa. Merkittävää on myös se, miten naissoturit säännön poikkeuksina selittävät osaltaan, mikä vuonna 1918 sai suomalaiset nousemaan toisiaan vastaan.

Paikallisen näkökulman korostaminen tässä työssä on perusteltua. Pientä naisten joukkoa tarkasti tutkimalla pääsee liittymissyihin syvälle. Yksinomaan yleiselle tasolle rajattu tutkimus olisi menettänyt otteen henkilökohtaiseen.

Naissotilaita olen lähestynyt verkostotutkimuksen näkökulmasta. Hyödynnän verkoston käsitettä niin ajatuksellisena työkaluna kuin konkreettisena metodinakin. Verkostonäkökulman lisäksi olen käyttänyt taloustieteilijä Herbert Simonin rajallisen rationaalisuuden teoriaa. Metodisesti Simonin teoriaa lähellä on asettautuvan ongelmanratkaisun menetelmä, jossa tutkija mahdollisuuksien mukaan asettuu tutkittavan paikalle huomioiden seikat, jotka ovat vaikuttaneet tämän valintoihin.

Osin työni vahvistaa aikaisemmassa tutkimuksessa vallinneita käsityksiä taloudellisten ja aatteellisten tekijöiden naisia kaartiin painaneesta voimasta. Ilmeistä on, ettei painostus tavallisesti ollut naisille merkittävä syy liittyä. Sosiaaliset suhteet olivat keskeinen liittymistä selittävä tekijä. Nähtävästi monet naisista turvautuivat epävarmassa tilanteessa läheistensä esimerkkiin. Tärkeää oli, että kaartissa oli mukana muita vertaisia naisia. Olennaista on huomata, että liittymismotiivit kietoutuivat yhteen. Monet tekijät vetivät tai painoivat kaartiin samanaikaisesti. Syyt vaihtelivat myös naisittain, toiselle työttömyys oli ensisijainen syy liittyä, toiselle sitä oli vallankumous.

Raunistulan naiskomppaniaa tutkiessa ongelmaksi on osoittautunut naisten itsensä tuottaman lähdemateriaalin puuttuminen. Jatkossa liittymissyitä olisi syytä tutkia edelleen paikallistasolla, mutta tutkimuskohteeksi olisi valittava paikkakunta, jonka kaartin naissotilaiden muistelmia, päiväkirjoja tai kirjeitä olisi saatavilla.

Anu Hakala

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Housukaartilaiset eivät tyytyneet. Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa. Turun yliopisto, Suomen historian laitos 2004.