Kodin ja vapriikin välillä

Forssan tehtaalaisnaisten arkielämä 1900-1930-luvuilla muistelma-aineiston valossa

Forssalainen Tammi-kauppa Oy ennenkuin siitä tuli Osuusliike Tammi. Työväen keskusmuseon kuvakokoelma.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Forssan tehtaalaisnaisten arkielämää 1900-1930-luvuilla. Naisten arkielämän näkökulmasta tarkastellaan naisten työtä puuvillatehtaassa, elämää kotona perheen parissa ja toimintaa vapaa-ajalla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työ tehtaassa ja tehdasympäristö vaikuttivat naisten elämään.

Aihetta lähestytään tehtaalaisnaisten omien muistelmien sekä haastattelujen avulla kerätyn tiedon kautta. Naisten itsensä kirjoittamia muistelmia edustaa Pumpulienkeleitä – tehtaalaisten elämää ennen ja nyt -kirjoituskilpailun sadosta valikoidut 11 kirjoitusta ja Ida Maria Saarisen (Karke) muistelmat. Haastattelumateriaalina on käytetty Museoviraston Forssassa vuonna 1980 tekemiä haastatteluja, joista tutkimuksen lähteeksi on valikoitu 43 naisen vastaukset. Tämän lisäksi mukaan on otettu erään tehtaalaisnaisen haastattelu vuodelta 1973. Muistitiedon välityksellä on annettu puheenvuoro Forssan tehtaalaisnaisille. Näin on pyritty tavoittamaan naisten ajatus- ja kokemusmaailma. Tutkimuksen näkökulma on mikrohistoriallinen, sillä kiinnostuksen kohteena on tavallisten ihmisten arki pienyhteisössä ja työläisnaisten marginaalinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Forssa on tyypillinen yhden tehtaan ympärille kasvanut tehdasyhdyskunta. Tehtailija A. W. Wahren perusti vuonna 1849 Hämeeseen, Loimijoen Kuhalankosken rannalle kehräämön. Kosken yläjuoksulle perustettiin kutomo vuonna 1856. Työläisasunnot rakennettiin tehtaan lähimaastoon. Tehdasyhdyskunnassa asuvat ihmiset olivat monella tapaa riippuvaisia Forssa-yhtiöstä ja yhtiö oli riippuvainen uskollisista työntekijöistä. Taatakseen pysyvän työvoiman tehdas tarjosi rahapalkan lisäksi työntekijöilleen monia elintärkeitä etuja kuten asunnon, lastentarhan ja sairaanhoidon. Suurimman työnantajan oikeudella ja tarjoamiensa etujen kautta tehdas ulotti vaikutusvaltansa työläisten elämään myös tehdasrakennuksen ulkopuolella. Tarkasteltavan ajanjakson aikana patriarkaalisuus alkoi murtua. Eräänä syynä muutokseen oli työväenliikkeen nousu. Erityisesti vuoden 1918 tapahtumat toivat esiin työväestön oman äänen, joka ei ollut enää tehtaan määrittelemää. Työväestölle syntyi myös uudenlaisia vapaa-ajanvieton tapoja, jotka eivät olleet tehtaan valvonnassa. Forssan muuttuminen vuonna 1923 kauppalaksi siirsi monet tehtaan tarjoamista palveluista kauppalan hoidettaviksi.

Tehdastyön ja perheen yhteensovittaminen vaativat naisilta uhrauksia. Päivät täyttyivät ansiotyöstä ja kotitöistä. Lasten synnyttyä monet naiset olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta köyhyys ja puute pakottivat naiset palaamaan työhön. Erityisesti huonoina aikoina, jolloin tehtaassa työskenneltiin vajaita työviikkoja, naisten palkka oli välttämätön perheen toimeentulon kannalta. Forssan tehtaalaisnaisten muistelmien mukaan perheellisten naisten työssäkäynti oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Naimattomilla tehtaalaisnaisilla oli perheellisiä naisia enemmän aikaa ja rahaa nauttia vapaa-ajan huveista ja harrastuksista. Suurin osa työväestön vapaa-ajan riennoista tapahtui työväenyhdistyksen piirissä. Nuorten naisten suosiossa olivat muun muassa työväentaloilla järjestettävät tanssit ja iltamat. Naisille työväenyhdistys ja työväentalo merkitsivätkin ennen kaikkea kokoontumista yhteiseen harrastus- ja huvitoimintaan.

Elina Virtanen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Kodin ja vapriikin välillä. Forssan tehtaalaisnaisten arkielämä 1900-1930-luvuilla muistelma-aineiston valossa. Turun yliopisto, historian laitos, kulttuurihistoria, 2004.