”Chilen kansan puolesta!”

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön Chile-solidaarisuus vuosina 1973-1976

Chileläinen Sergeo Valdes SAK:ssa vierailulla 13.12.1973. Kuvaaja Yrjö Lintunen. Kansan Arkisto.

Kenraali Augusto Pinochetin johtama armeija suoritti Chilessä syyskuussa 1973 verisen vallankaappauksen, jonka yhteydessä vuonna 1970 valittu, maailman ensimmäisenä demokraattisesti valittuna sosialistipresidenttinä juhlittu Salvador Allende sai surmansa. Allende oli noussut kansainväliseen tietoisuuteen ajamalla Chilessä perustuslaillisuuteen perustuvaa sosialismia. Allenden johtama vasemmiston yhteenliittymä edusti työväenliikkeille ympäri maailman vasemmiston yhteistyön mahdollisuuksia. Tapahtuma nostattikin maailmalla valtavan vastalauseiden myrskyn, ja myös Suomessa lähti liikkeelle kansainvälisessäkin mittakaavassa laaja Chile-solidaarisuustoiminta.

Omassa tutkimuksessani lähestyin Chile-solidaarisuustoimintaa suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen, tarkemmin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n näkökulmasta. Vuonna 1969 perustettu uusi järjestö pyrki esiintymään työväenliikkeen eri tahojen yhteistyöjärjestönä, ja se painotti kansainvälisen solidaarisuustyön ja yhteistyön tärkeyttä. Solidaarisuustyöllä itsessään oli tietty poliittisideologinen taustansa ja se heijasteli vasemmistolaista ajatusmaailmaa. Se oli usein puhdasta aatteellista tukea työväenluokan yhteisen taistelun nimissä.

1960-luvun vasemmistolainen liikehdintä, entisten siirtomaiden vapaustaistelut ja 1970-luvun kansainvälistymiskehitys vaikuttivat osaltaan siihen, että työväenliikkeen kansainvälinen solidaarisuustoiminta sai Chilen tapahtumien aikaan uusia muotoja. YK:n piirissä syntyneen uuden kansainvälisen talousjärjestyksen tunnelmissa ryhdyttiin keskustelemaan tasa-arvoisemman maailmantalouden rakenteen puolesta ja solidaarisuudesta sorrettuja kehitysmaita kohtaan. Andre Gunder Frankin tunnetuksi tekemät kriittiset kehitysteoriat heijastelivat uudenlaista tietoisuutta maailman keskinäisriippuvuudesta ja kolmannen maailman kehitysongelmista. Uusmarxilaiset riippuvuusteoriat soveltuivat hyvin työväenliikkeen maailmankuvaan ja liittyivät vahvasti myös Chilen tapaukseen. Frank oli vaikuttanut Allenden hallituksessa, ja Allenden poliittinen retoriikka sisälsi riippuvuusteoreettista ideologiaa, jolla pyrittiin tukemaan vaateita tasa-arvoisemmasta taloudellisesta järjestelmästä ja poliittisesta ja taloudellisesta suvereniteetista.

Ammattiyhdistysliikkeelle taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen oli tärkeä tavoite. Talouden kansainvälistymisen myötä monikansalliset suuryhtiöt koettiin uudeksi uhaksi maailman työläisten hyvinvoinnille. Uhan edessä korostettiin yhteistyötä ja solidaarisuutta erityisesti kehitysmaita kohtaan, joissa suuryhtiöt tekivät tuhojaan. Yhdysvaltojen omistamien kupariyhtiöiden toiminta Chilessä nähtiin tästä varoittavana esimerkkinä.

Kansainvälistymiskehityksen ja kapitalistisen talouskehityksen edessä kansainvälisen yhteistyön koettiin olevan jopa elinehto työväenliikkeelle, mutta käytännössä yhteistyö kohtasi kuitenkin suuria vaikeuksia. Itä–länsi -ristiriidat heikensivät kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteistyön mahdollisuuksia, ja kansainvälisessä Chile-solidaarisuustoiminnassa korostui ammattiyhdistysinternationaalien VAKL:n (Vapaiden Ammattiyhdistysten Kansainvälinen Liitto, läntinen Eurooppa) ja MAL:n (Maailman Ammattiyhdistysten Liitto, kommunistimaat) valtapeli.

Itä–länsi -jako vaikeutti näkyvästi myös kotimaisen työväenliikkeen yhteistyön mahdollisuuksia. Vuonna 1968 liikkeelle lähtenyt hajaannus Suomen Kommunistisessa Puolueessa SKP:ssä vaikeutti kotimaista Chile-solidaarisuustoimintaa ja myös SAK:n konkreettinen solidaarisuustoiminta kärsi erimielisyyksistä. SKP:n vähemmistön toiminta vaikeutti erityisesti SAK:n suhteita aktiivisiin solidaarisuustoimijoihin Suomen Rauhanpuolustajiin ja Suomi–Chile -seuraan. Chile-solidaarisuudesta muodostuikin monissa yhteyksissä vasemmiston sisäinen valtapeli eikä niinkään yhteistyön luoja. Solidaarisuustyöllä pyrittiin pikemminkin ajamaan omia poliittisia etuja kuin saamaan aikaan todellista muutosta kansainvälisen solidaarisuuden ja yhteistyön nimissä.

Johanna Leppänen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Chilen kansan puolesta!” Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön Chile-solidaarisuus vuosina 1973-1976. Helsingin yliopisto, poliittinen historia 2004.