“Vain yksi on joukosta poissa, Sven Dufvaa siellä ei näy”

Kuokkavierastapahtumat suomalaisessa mielenosoitusperinteessä.

Kuokkavierastapahtumat ovat puolueiden ja järjestöjen ulkopuolisia, ei-hierarkisesti järjestäytyneitä mielenosoituksia. Kuvat Sosialistiliitto.

Presidentinlinnan edessä vuosina 1996-2003 järjestetyt Kuokkavierastapahtumat ovat ei-hierarkisesti järjestäytyneitä mielenosoituksia, joissa pyritään yhdistämään useita eri poliittisia toimijoita saman tematiikan ja protestin nimissä siten, etteivät nämä toimijat menetä ominaislaatuaan. Kuokkavierastapahtumiin osallistuneista toimijoista mainittakoon yksityishenkilöiden lisäksi anarkosyndikalistinen Solidaarisuus, Valkohaalarit, SKP:n ja Vasemmistonuorten piirijärjestöt ja Itsehallinnolliset toverit. Kuokkavierastapahtumien keskeiset teemat ovat työttömyyden ja asunnottomuuden kasvun ja sosiaaliturvan leikkausten ja niistä vastuulliseksi nimetyn uusliberalistisen talouspolitiikan vastustus. Työttömyyden kasvun teeman sisällä voidaan keskeiseksi tekijäksi nähdä ay-liikkeen ja työttömien yhdistysten kritiikki: mielenosoittajat eivät koe niiden pyrkivän toimimaan työttömien eduksi julkisesti ilmoittamallaan painokkuudella.

Kuokkavierastapahtumia on tulkittu toisistaan selvästi poikkeavin tavoin. Tulkinnat ovat eronneet etenkin sen suhteen, kuinka mielenosoitusten väkivaltaisuus on niissä esitetty. Väkivaltaisuuteen keskittyminen on antanut mahdollisuuden joko myöntää tai kieltää mielenosoitusten poliittisuutta. Väkivallan käsite on näin voimakkaasti korostunut mielenosoitusten protestin sisällön kustannuksella. Protestin sisältö ja tematiikka on kuitenkin kunakin vuonna ollut sekä yleisön että median saatavilla. Myöskään tapahtumien johdosta tehtyjen rikosilmoitusten määrä ei rohkaise keskittymään mielenosoitusten väkivaltaisuuteen.

Tutkimusongelma on näin ollen, miksi Kuokkavierastapahtumat kokonaisilmiönä poikkeavat itsenäisyyden ajan suomalaisesta mielenosoitusperinteestä. Kuinka eri tulkintojen ilmeinen epäsopu sijoittuu modernin yhteiskunnan nykyiseen kehitysvaiheeseen? Mikä merkitys on sillä, etteivät Kuokkavierastapahtumat ole puolueisiin tai järjestöihin sitoutuneita vaan selkeästi niiden ulkopuolisia mielenosoituksia? Millaisia yhteiskunnan mahdollisia kehityssuuntia niiden eri tulkintojen voidaan ajatella avaavan?

Tutkimusongelmaan vastaamiseksi Kuokkavierastapahtumat on sijoitettu Ulrich Beckin refleksiivisen modernisaation ja riskiyhteiskunnan teoriaan. Kari Palosen poliittisen toiminnan teorian avulla on päädytty kahden eri poliittisen käsitteen tulkinnan jakoon: toinen tulkitsee poliittisen tapahtuvan jo olemassaolevissa poliittisissa instituutioissa, toinen myös niiden ulkopuolella. Koska Kuokkavierastapahtumat on nähty osana uutta globaalia kansalaisaktivismia, sen luonnetta on pyritty selvittämään Giorgio Agambenin ja Michael Hardtin ja Antonio Negrin tottelemattomuuden teorian avulla. Sen sukulaisuutta anarkismin eri teorioihin on myös osoitettu.

Metodina tutkimuksessa on käytetty haastattelujen ja osallistumattoman havainnoinnin lisäksi etenkin Helsingin Sanomien, eduskunnan, Suomen Attacin ja Vaikuttavan tietotoimistojen aihetta koskevien aineistojen analyysiä. Helsingin Sanomien ja eduskunnan aineistojen voidaan keskeisiltä osiltaan esittää propagoivan poliittisen institutionalisoitunutta, konservatiivista tulkintaa. Tämä on vaikeuttanut Kuokkavierastapahtumien protestin pääsyä parlamentaariseen keskusteluun ja ollut omiaan antamaan suurelle yleisölle kuvaa niistä poliittisesti huonosti tai ei lainkaan motivoituneena huliganismina. Keskeinen tutkimustulos on se, ettei tällainen tulkinta ole validi.

Tapani Rytöhonka

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Vain yksi on joukosta poissa, Sven Dufvaa siellä ei näy”. Kuokkavierastapahtumat suomalaisessa mielenosoitusperinteessä. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos, valtio-oppi 2004.