Arabian tapahtumat – työntekijänäkökulma Kuusela, Markku: Kruunun tekijät. Helsingin
posliinityöntekijäin ammattiosaston historiaa vuosilta 1945–2005. Pieksämäki
2005. Markku Kuusela on kirjoittanut Arabian tehtaan
työntekijöiden ammattiosastosaston historian. Kirja alkaa tuotannonalan
kehityksen tiiviillä mutta kattavalla tarkastelulla. Posliinituotetehdas
aloitti Helsingin Vanhassakaupungissa vuonna 1874, ja työntekijämäärän
kasvaessa tehtaan kupeeseen muodostui Majstad (Toukola), joka aluksi oli köyhälistökaupunginosa. Ammatillinen järjestäytyminen alkoi
tehtaalla varovasti vasta vuonna 1933 Lasityöväen liiton laajennettua
jäsenpohjaansa posliinityöväen suuntaan. 30-luvun oloissa järjestäytyminen oli
heikkoa. Sodan päättyminen liittoutuneiden maiden voittoon toi vapaat olot myös
Suomen työväelle, ja osana ammattiyhdistysliikkeen suurnousua perustivat
neljäsataa Helsingin työväentalon juhlasaliin kokoontunutta posliinityöntekijää
28.4.1945 Helsingin posliinityöntekijäin ammattiosaston (HPT). Samassa
kokouksessa hyväksyttiin alalle ensimmäinen Arabian Helsingin ja Turun tehtaita
koskeva työehtosopimus. Arabian tehtailla työ oli fyysisesti raskasta ja
kiireistä. Laittomat ja ilmaiset ylityöt olivat synnyttäneet ensimmäisen lakon
jo helmikuussa 1945. Hyppäys uuteen aikaan, jossa työntekijälläkin on arvonsa,
tapahtui nopeassa tahdissa syksyn 1944 ja kevään 1945 aikana. Tehtaalla tuotantoa rationalisoitiin jatkuvasti. Kun
työtahti lisääntyi äärimmilleen, mutta palkat eivät nousseet, spontaanin
istumalakon ainekset olivat koossa lokakuussa 1946. Vähän yli viikon kestänyt
lakko päättyi, kun maan hallitus asetti tehtaan työolojen tutkimuskomitean.
Kireä työtahti puhutti työläisiä koko vuoden 1947, ja näin pohjustui kuuluisa
Arabian lakko, kun työoloistaan valittamaan menneet uuniosaston työntekijät
palasivat johdon puheilta irtisanomisilmoitukset kourassaan elokuussa 1948.
Ammattiosasto pyysi SAK:lta uhkavaatimuslupaa, mutta sai suositukset työolojen
tutkimisesta. Kun sitä oli tehty jo vuosia, mutta muutoksia ei ollut
tapahtunut, SAK:n kanta tuntui pilkanteolta – ja oman liiton ja SAK:n koettiin
pettäneen työntekijät. Lakko alkoi 27.9.1948.
SAK julisti lakon korpilakoksi ja 16.10. tehtaan ”lakosta vapaaksi”,
avaten tien rikkurivärväykselle. Seuraavalla viikolla pamputtivat ratsupoliisit
tehtaan portilla lakkolaisia ja heitä tukevia mielenosoittajia, ja lokakuun
lopussa työnantaja aloitti lakkolaisten irtisanomisen sosialidemokraattisjohtoisen
Fagerholmin hallituksen tuella ja tieten. Lakko lopetettiin tappiollisena
14.11.1948. Työnantaja piti yli kuudensadan työntekijän irtisanomisen voimassa
– mustin listoin koetettiin estää työllistyminen muidenkin työnantajien
palvelukseen – ja häädöt työsuhdeasunnoista alkoivat. Arabia oli julkisuuden valokiilassa syksyn 1948, ja
Kuusela kuvaa tapahtumasarjan ammattiosastohistoriassa tarkasti ja
monipuoliseen lähdeaineistoon perustuen. Tämä jakso johdantoineen ja
seurauksien esittelyineen on kirjan laajin osuus. Esitys on vakuuttava ja
”sisältä päin” nähtynä myös selvästi toisenlainen kuin aihetta koskeva ay- ja
muunkin historiankirjoituksen valtavirta. Siinä missä työmarkkinahistoriat
näkevät poliittisen tai järjestöpoliittisen valtapelin, ammattiosastohistoria
näkee työntekijöiden kamppailun ihmisarvostaan, työstään, toimeentulostaan ja
työolosuhteistaan. Erityisesti tässä jaksossa ja katsannossa Kuuselan
ammattiosastohistoria nousee avaamaan uuden näkökulman, joka huikeasti ylittää aikaisemmat
ja yltää syvälliseksi, myös kohteena olevia ihmisiä ymmärtäväksi tutkimukseksi. Kieli on kirjassa kauttaaltaan hyvää. Kokonaisuutena
ottaen kirja painottuu hyvin keskeisiin muutoksiin sekä työntekijöiden,
ammattiosaston että tehtaan vaiheissa. Pikkuvirheitä on sattunut esim.
vuosiluvuissa, kuten aina käy. Kuvitus tukee tarinan etenemistä sekä tehtaalla että
vapaa-aikana. Tilastotiedot ja liitteet ovat
kohdallaan. Lähdeviitteistys on tarkkaa ja lähteitä on riittävästi. Markku Kuuselan Kruunun tekijät on ilman muuta
ammattiosastohistorioiden terävintä kärkeä. Jyrki Helin toimitsija, Helsinki |