Täydessä Terässä

Sakari Selin: Optimistien sukupolvi. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina. Yleinen lehtimiesliitto, Vantaa 2004. 252 s.

Sodan päättyminen  syksyllä 1944 avasi koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle ensimmäisen kerran Suomen itsenäisyyden aikana julkisen toiminnan mahdollisuuden. Kesään 1945 mennessä oli luotu koko järjestöjen kirjo varhaisnuorisojärjestöistä alkaen puolueisiin asti, ja kevään 1945 eduskuntavaaleissa SKDL:n vaalivoiton myötä tapahtunut Suomen historian suurin rauhanomainen poliittinen muutos. Kansanliike tarvitsee äänen julkisuuteen, ja sellaiseksi muodostui kansandemokraattinen lehdistö. Osana tätä kokonaisuutta oli vasemmistolaisen työväenliikkeen nuorisojärjestön, Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) Terä -lehti, jonka sisällön kehitystä vuosina 1945–1953 Sakari Selin, lehden tuonaikainen toimittaja, on palannut tutkimaan. Aikarajaustaan Selin perustelee sillä, että vuodesta 1945 vuoteen 1953 (jonka muistamme myös Stalinin kuolinvuotena)   SDNL:ssä ja Terässä vaikutti ja toimi sodan itse kokenut nuorten joukko, jolla oli oma sukupolvihistoriansa rintamilta, työpalveluksesta, mutta usein myös keskitysleireiltä ja vankiloista. Monet olivat vuoden 1918  punaorpoja.

SDNL ja Terä olivat aidosti uusia avauksia Suomen nuorten maailmassa. Sodasta annettiin uusi tulkinta, joka oli siihenastiseen viralliseen totuuteen nähden selvästi ristiriidassa, mutta antoi selityksen vasemmistohenkisten nuorten omille kokemuksille. Vasemmistolaisen työväenliikkeen nuoriso saattoi välittömästi sodan jälkeen edustaa sitä liittoutuneiden maiden sanomaa, joka vasta myöhemmin väljähtyi kylmän sodan asetelmissa. Sodanaikainen nuorten täysmobilisaatio ”Nuorten iskujoukoksi”, sittemmin Nuorten talkoot -järjestöksi, näytti  kompromettoineen muut vaihtoehdot, ja tämä antoi pohjaa SDNL:n ja Terän rakettimaiselle nousulle.

Nuorisoliitto ja Terä näkyivät kaduilla 1940-luvun loppupuolen kovissa lakkoyhteenotoissa. Arabian tehtaiden portille lokakuussa 1948 lakkolaisten tukimielenosoitukseen SDNL:n jäsenet osallistuivat laulavana joukkona ja ottivat vastaan ratsupoliisihyökkäyksen. Terän kuvaus tapahtumista oli aikansa yksityiskohtaisin. Myös Kemin kesän 1949 lakko, veritorstain työläissurmat ja seuraneet lakkolaisia vastaan suunnatut kapianoikeudenkäynnit olivat Terässä hyvin esillä, nuorisoliittolaisten itsensä kokemusten kautta. Terä eli täysin rinnoin mukana työläisaktivismissa, tunnustuksellisesti ja sitoutuen.

Terä avasi nuorten maailmankuvaa paitsi eri maista olevien juttujen, myös festivaaliliikkeen kautta. Kommunistista liikettä lähellä olevien kapitalististen maiden ja sosialististen maiden nuorten kansainvälinen yhteisjärjestö Demokraattisen Nuorison Maailmaliitto järjesti nuorison ja ylioppilaiden kansainvälisiä festivaaleja, joiden läpimurto Suomessa oli vuoden 1951 Berliinin festivaalit, jonne matkusti 1300 suomalaisnuorta. Pääorganisaattorina Suomessa oli SDNL ja sen lehti Terä. Berliinin ja sitä seuraavien festivaalien tarjoama henkilökohtainen osallistumismahdollisuus oli vahva ja hätkähdyttävä avaus vielä pulakautta elävässä Suomessa ja vahvisti SDNL:n asemaa nuorisopolitiikassa ja nuorten keskuudessa.

Terä oli myös kulttuurilehti, julkaisten sekä lukijoidensa juttuja ja runoja, mutta myös alan ammattilaisten tekstejä. Esimerkiksi Elvi Sinervon tekstejä oli säännönmukaisesti lehdessä, ja itse lehdestä hän kirjoitti lämmöllä. Selinin kirjassa onkin runsaasti sekä aikakautensa runoja että lauluntekstejä, joiden välittäjä SDNL:n lukuisille ohjelmaryhmille Terä myös oli. Myös amerikkalainen kulttuuri – tai ainakin oppositiokulttuuri USAssa    pääsi Terän sivuille mm. mustan laulajan Paul Robesonin kirjoitusten kautta.

Terä ei kaikin ajoin tuonut esiin vahvaa sidostaan kansandemokraattiseen liikkeeseen. Ohjelmakseen SDNL ja Terä ottivat sellaisia yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla oli välitön yhteys työläisnuorten maailmaan ja elämän parantamiseen. Näistä keskeisimmiksi nostettiin äänioikeusiän alentaminen 18:aan vuoteen, yhtenäiskoulu-uudistuksen toteuttaminen ja asevelvollisuusajan lyhentäminen. Kaikissa asioissa tapahtui kehitystä, mutta ei vielä vuosikymmeniin niiden lanseerauksen jälkeen.

Sakari Selin on kirjoittanut hyvän kirjan sodan kokeneen nuorison yhden keskeisen osan – yhteiskunnalliseksi voimatekijäksi nousseen kansandemokraattisen liikkeen nuorison – elämästä ja maailmankuvan kehityksestä. Kirjan saattavat kokea läheisimmäksi kuvattua aikakautta eläneet, mutta paljon se antaa myös muille lukijoille ja tutkijoille: kurkistuksen vähemmän tunnettuun ja valtakulttuurin syrjimään maailmaan.  Tutkijaa kirja auttaa löytämään helposti ne Terän numerot, joissa on etsijän kaipaamia artikkeleita. Veteraanitoimittaja Sakari Seliniä on syytä kiittää ja onnitella kulttuuriteosta työväenliikkeen ja sen nuorison tutkimiselle.

 

Jyrki Helin

toimitsija, Helsinki