Laadukas lamatutkimus

Matti Hannikainen: Rakentajat suhdanteissa. Palkat, työttömyys ja työmarkkinakäytännöt Helsingin rakennustoiminnassa 1930-luvun laman aikana. Suomen Tiedeseura, Vammala 2004. 221 s.

Suhdanteet, palkat, työttömyys ja työmarkkinakäytännöt ovat kukin erikseen ja yhteen kytkeytyneinä yhteiskuntatieteiden suuria tutkimuskysymyksiä. Kansainvälinen tutkimuskeskustelu näistä aiheista on runsasta. Matti Hannikainen on rajannut tutkimuksensa koskemaan Helsingin rakennusalan kehitystä erityisesti vuosina 1928–1933.

Voi kysyä, onko pienen maan pääkaupungin rakennusalan vaiheet muutamina vuosina väitöskirjan tutkimuskohteeksi riittävän haastava ja vaativa aihe. Tekijä tarkastelee aihettaan pitemmällä aikajaksolla, kytkee aiheen käsittelyn relevanttiin kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Hän on porautunut tutkimusongelmiinsa syvälle, ja näkemykset ovat kiteytyneet selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Hannikainen esittelee esimerkiksi palkkajoustavuus-käsitteen niin, että se avautuu myös kansantaloustieteen tai taloushistorian käsitteistöön heikommin paneutuneille.

Hannikainen tuntee työttömyys-käsitteeseen ja työttömyyden mittaamiseen liittyvät ongelmat. Olennainen tutkimustulos tässä teoksessa on aiemmasta suomalaisesta tutkimuksesta poikkeava laskutapa. Hannikainen ei laske varatöissä olleita työttömiksi, vaan katsoo heidät julkisen sektorin työllistämiksi.

Angloamerikkalainen käsite industrial relations kääntyy tässä työssä ajoittain uudella ja ongelmallisella tavalla. Alun perin käsite kattoi lähinnä työmarkkinajärjestöjen ja myöhemmin laajemminkin työnantajien ja työntekijöiden säädellyt työmarkkinasuhteet, joissa määriteltiin joko neuvotellen tai yksipuolisesti työsuhteen ehdot. Aiemmin vakiintuneen käännöksen työmarkkinasuhteet tilalle on tullut laajempi työelämän suhteet. Hannikainen käyttää persoonallisesti käsitettä työmarkkinakäytännöt ja sen rinnalla työmarkkinakehitys- ja työmarkkinasääntely -käsitteitä, kun hän kuvaa järjestöjen yhdessä tekemää työsuhteiden ehtojen sääntelyä. Aiemmin vakiintuneen käytännön mukaan työmarkkinakehitys on hyvin avoin käsite, joka ei rajaudu vain työsuhteen ehtojen sääntelyyn, vaan joka pitää sisällään myös työvoiman kysynnän ja tarjonnan, palkat, työvoiman, työllisyyden ja työttömyyden muutokset.

Tutkimus on metodologisesti vankka. Se paneutuu kansainvälisesti mielenkiintoisiin tutkimusongelmiin. Teoria ja laaja empiirinen aineisto ovat tasapainoisessa vuorovaikutuksessa. Selkeä jäsentely ja kiteytetyt tutkimustulokset kertovat aiheen ja aineiston hyvästä hallinnasta. Tekijä on paikoitellen puristanut ajatuksensa ja johtopäätöksensä niin tiukkaan, että lukija kaipaisi väljempää ja runsaampaa esitystapaa.

Hannikainen on kerännyt laajan aineiston, jonka hän on nimennyt Lama-aineistoksi. Ehkä osuvampi nimi tälle monipuoliselle aineistolle olisi ollut Helsingin rakennusalan lama-aineisto. Laajojen tilastoaineistojen keruu ja otantamenetelmällä tehty yksilötason kuukausittainen tarkastelu antavat aivan uutta syvyyttä rakennusalan suhdanteiden kehityksestä ja suhdannevaihteluiden vaikutuksesta rakennusalan työmarkkinoilla. Laaja aineisto on taulukoissa ja kaavioissa ryhmitelty selkeästi ja havainnollisesti.

Hannikaisen työ sisältää useita itsenäisiä tutkielmia, jotka laatunsa puolesta soveltuvat jopa kansainvälisten tieteellisten julkaisujen artikkeleiksi. Ne osoittavat tekijän hallitsevan hyvin työmarkkinakehityksen eri puolien analysoinnin. Erityisen mielenkiintoista on eri ammattiryhmien sekä miesten ja naisten erilaiset kohtalot 1930-luvun laman aikana. Hannikaisen tutkimustulosten mukaan työttömyys vaihteli rakennusalalla suuresti eri ammattiryhmien välillä. Esimerkiksi maalarien työllisyys oli parempi kuin monen muun ammattiryhmän. Tämän vuoksi on yllättävää ja valitettavaa, että Hannikainen jättää perustelematta, miksi hänen eräät tarkastelunsa koskevat vain rakennusalan miehiä.

Työn jännite säilyy hyvin, kun tekijä kommentoi aiempaa tutkimusta. Matti Hannikaisen väitöskirja on teoreettisesti kunnianhimoinen tutkimus, jossa talous- ja sosiaalihistorian eräisiin vaativimpiin tutkimusongelmiin on paneuduttu tarkastelemalla paikallista työmarkkinakehitystä monipuolisesti. Kun tekijä on käsitellyt pätevästi kunnianhimoiset tutkimuskysymyksensä, on syntynyt lama-, työmarkkina- ja työväenhistorian merkkiteos.

Tapio Bergholm

FT, SAK:n historiankirjoittaja