Ammattiyhdistyshistoriaa valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti

Hollmingin telakan ammattiosastojen historiikki 1945-2001. Pori 2003. 346 s.

Tuomo Koivisto: Hyvät toverit vai… Näkemyksiä tamperelaisen ammattiyhdistysliikkeen poliittiseen historiaan. SAK:n Tampereen paikallisjärjestö ry, Tampere 2003. 489 s.

Juhani Merilahti: Securitatis Causa. Luotsiliitto 1918–2003. Lotsförbundet 1918-2003. Uusikaupunki 2003. 312 s.

Juha Pikkarainen: Taistelua toimeentulosta ja olemassaolosta. Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84 ry:n 40-vuotishistoriikki. Kemijärvi 2003. 36 s.

Vuosina 2003– 2004 ilmestyi poikkeuksellisen paljon hyviä ammattiyhdistyshistorioita toiminnan eri tasoilta ja eri näkökulmista kirjoitettuja. Tässä niistä neljä.

Valtakunnallista

Luotsi ja Majakka -lehden toimittaja, maisteri Juhani Merilahti on tehnyt Luotsiliiton 85-vuotishistorian. Teos on kuvaus pienen, vuoteen 1988 asti SAK:laisen, sittemmin STTK:laisen, vuonna 1918 perustetun liiton tiestä. Järjestäytyminen on ollut kaikilla vuosikymmenillä vahvaa, ja sataprosenttinen järjestäytyminen saavutettiin vuonna 1965, samana vuonna, jolloin liitto liittyi liittona Suomen Merimies-Unioniin.

Kirjassa luotsien työn muutos, sosiaalikysymykset, edunvalvonta, järjestötoiminta – kansallinen ja kansainvälinen – sekä kulttuuri kulkevat rinta rinnan. Luotsien ja majakkamiesten aseman kehitys tulee ulkopuolisellekin lukijalle selväksi. Erityisen kiinnostavaa on kulttuuritoiminnan kuvaus: luotsikirjasto, luotsit kirjailijoina ja liitto kirjankustantajana, ammattitaiteilijatasoiset kuvataiteilijaluotsit, dokumenttielokuvat omin voimin oman alan työstä ja käden taitojen tuotokset. Kaiken kaikkiaan näkee, että suurelle joukolle liiton jäsenistä luotsina olo ei ole vain työ ja ammatti, vaan elämäntapa.

Merilahden teksti on kauttaaltaan hyvää. Kirjan rakenne on selkeä, osin teemoittain, osin kronologisesti etenevä. Kirjan lopussa on hyvä yhteenvetoluku, kronologinen tiivistys tärkeistä tapahtumista sekä henkilötietoja puheenjohtajista. Meriliikenne on kansainvälistä. Niinpä liiton historiassakin on englanninkielinen summary-osuus. Liitto on myös täysin kaksikielinen, joten kirjan lopussa on laaja ruotsinkielinen resumè ja esimerkiksi liiton lehti on Luotsi ja Majakka – Lots och Fyr. Juhani Merilahti on onnistunut erinomaisesti oman – ja sukunsa edeltävien sukupolvien – liiton toiminnan ja saavutusten kuvaamisessa.

Alueellista

Tuomo Koivisto on kirjoittanut tamperelaisesta ammattiyhdistystoiminnasta paksun teoksen kansalaissodan vuosista 70-luvun puoliväliin. SAK:laisessa liikkeessä ei ole kovin yleistä, että ammatilliset paikallisjärjestöt kirjoittavat historiaansa. Tampereella on pantu toimeksi. Kirjan läpi kulkevana linjana on kuvaus työväenliikkeen poliittisten pääsuuntien kamppailu asemista ja johtoasemasta kaupungin ammattiyhdistystoiminnassa, osin myös kunnalliselämässä. Teoksen kuvaamana ajanjaksona se olikin yksi työväen järjestötoiminnan leimallinen piirre. Koivisto ei peittele omaksumaansa sosialidemokraattista katsantokantaa. Otsikointi on raflaavaa ja vauhdikas kirjoitustyyli tulee tekijän toimittajataustasta. Kirjan lähteet eivät ole näkyvissä. Lopussa on luku ”Taustatietoa jäljen jättäjistä”, jossa on tiiviisti kerrottu paikallisjärjestön kannalta keskeisten toimijoiden – yli kahdensadan – elämäkertatietoja, mikä on kunnioitettava ponnistus. Kirjan taitto on onnistunut, ja kuvitus on runsas.

Paikallista

Tutkivana raumalaisten metallityöläisaktivistien opintokerhona toteutettu “Hollmingin telakan ammattiosastojen historiikki 1945 - 2001” on kertomus telakan synnystä ja kasvusta, työväen asuinyhteisöjen syntymisestä ja työväen järjestö- ja harrastustoiminnan kehityksestä sodanjälkeisenä aikana.

Hollmingin telakka aloitti puurakenteisten sotakorvauskuunareiden rakentamisen vuonna 1945, ja ensimmäinen niistä luovutettiin Neuvostoliittoon vuonna 1946, yhteensä niitä tehtiin 34.

Telakkatyö aloitettiin paljaalta maalta, ja laivojen rakentamisen myötä rakentuivat vaiheittain myös telakan tuotantotilat. Työntekijöiden perusjoukko oli aluksi koivistolaisia laivanrakentajia Karjalan kannakselta. Vuosikymmenten saatossa laivojen materiaali vaihtui puusta teräkseen ja alumiiniin, ja työntekijöiden järjestäytyminen Puuliitosta Metalliliittoon.

Tekijät kuvaavat hyvin ja elävästi työn ja työolosuhteiden kehitystä kuudenkymmenen vuoden aikana. Kuvauksen kohteena ovat sosiaalitilat, työmenetelmät, palkkaustavat, luottamusmiestoiminta, työsuojelu – ylipäätänsä koko ammattiyhdistysliikkeen perustason toiminnan arki. Mutta tämän lisäksi on menty työntekijän arkeen: kerrotaan työmenetelmien kehityksestä, sen vaatimuksista työntekijöiden osaamiselle, vaikutuksille työoloihin raskaassa ja karussa telakkatyössä ja esimerkiksi työvaatetuksen muuttumisesta. Kertomusta täydentää ainutlaatuinen kuvamateriaali. Ammattiosaston toiminta myös paikallisena vaikuttajana on kuvattu hyvin ja monipuolisesti. Asumisen kehitys raumalaisessa työntekijäyhteisössä, kulkuyhteydet, kunnalliselämä ja ylipäätäntä koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kaari aina viimeaikaisiin telakkakriiseihin saa pätevän, työntekijöiden maailmasta lähtevän kuvauksen.

Telakka-ammattiosastojen historian on tehnyt tutkiva opintokerho, jonka perusjoukko on aloittanut jo vuonna 1991. Keskimäärin ryhmän jäsenet ovat tehneet projektissa 230 tuntia, ja yhteensä yli 2000. Työmäärä ja sitkeys on ainutlaatuista, mutta hyvä on myös työn tulos. Kirja on työn kulttuurin merkkiteos, mutta myös parhaita tutkivan opintopiirin ”gräv där du står” (kaiva missä seisot) -työtavan tuloksia. Hollmingin telakan ja sen ammattiosastojen historiakirjaa tässä muodossa ei kukaan muu kuin itse työtä tehnyt ja sitä analysoiva yhteisö voisi saadakaan aikaan. Työläydestään huolimatta olisi aivan ensiarvoista, että tämä työn historian kirjoittamisen menetelmä eläisi ja voimistuisi. Hollmingin työntekijöiltä on syntynyt komea ja ainutlaatuinen historiateos.

Kehityskertomus on myös Kemijärven sellutehtaan ja sen työntekijöiden tarina 1960-luvun alusta lukien. Tehtaan peruskiven muurasi 1962 mm. Urho Kekkonen, ja tuotannollinen toiminta alkoi tammikuussa 1965. Juha Pikkaraisen hyvin kirjoittamassa ammattiosastohistoriikissa ”Taistelua toimeentulosta ja olemassaolosta, Paperiliiton Kemijärven osasto 84 ry:n 40-vuotishistoriikki” kerrotaan sekä tehtaan että sen työntekijöiden tarina. Liikkeelle lähdetään perustasta, itäisen Lapin metsävarojen hyödyntämistarpeesta kansantaloutta ja työllisyyttä tukevalla tavalla rakentamalla tehdas ja kouluttamalla työväki. Tehdasta ja tuotantoa on jouduttu laman ja globalisaation maailmassa puolustamaan useammankin kerran. Historiikille onkin ominaista yksittäisten tapahtumien näkeminen laajemmissa yhteyksissä. Ammattiosaston toiminnan monipuolinen esittäminen edunvalvonnasta, sisäisistä kamppailuista aina vapaa-ajantoimintaan on myös kirjasen vahvuuksia. Historiikki on hyvin jäsennelty, tarina etenee johdonmukaisesti, ja myös ulkoasu on onnistunut. Kuvat ja usein huumoripitoiset kuvatekstit rytmittävät kerrontaa. Kemijärven paperityöläisten ammattiosaston historiikki on malliesimerkki suppeasta mutta hyvin tehdystä työstä, jota voi esimerkkinä tarjota toisillekin. Juha Pikkarainen toteaakin lopuksi: ”Tiedämme, että meillä on monenlaisia vastavoimia, mutta me emme katkea, vaan korkeintaan taivumme maailman tuulien tuiverruksessa. Kun taas tyyntyy ja aurinko paistaa, me oikaisemme itsemme kuin Lapin sitkeä puu ja olemme entistä ehompia.”

Jyrki Helin

toimitsija, Helsinki