Vuosijuhlien satoa

Rauno Artesola: Turun Leipomotyöväen ammattiosasto ry 100 vuotta. Juhlajulkaisu. Keisarin vallasta Brysselin tielle. Turun Leipomotyöväen ammattiosaston historia 1904-2004. Kaarina 2004. 79 s.

Hanna Kautto: Edunvalvonnan vuodet 1940-2000. 60 vuotta edunvalvontaa. Valmetin Metallityöväen Ammattiosasto r.y. No 74. Jyväskylä 2003. 128 s.

Kimmo Korkeamäki: Metallin rintama lujaksi. Pietarsaaren metallityöläisten ammatillisen järjestäytymisen 100-vuotishistoriikki. Pietarsaaren Metallityöväen ammattiosasto 10, Kurikka 2003. 304 s.

Keijo Martikainen: Saimaanrannan rautakourat. Lappeenrannan Metallityöväen ammattiosasto N:o 3 ry. 100 vuotta. Lappeenranta 2004. 80 s.

Christina Nordgren-Siivonen: Annorlunda, men ändå lika – glimtar ur fackets svenska historia. Ekenäs 2003. 116 s.

Suomalainen ammattiyhdistysliike oli hyvin varhain tietoinen historiallisesta merkityksestään. Ammattiosastot ja liitot tekivät viisi- ja kymmenvuotisjuhliensa kunniaksi joko käsinkirjoitettuja tai painettuja kronikoita, juhlarunoja tai historiikkeja. Tarve oman menneisyyden kuvaukseen ja arviointiin on säilynyt voimakkaana, joten useat ammattiosastot ja SAK:n ruotsinkielinen sihteeristö ovat tasavuosijuhliensa innoittamana julkaisseet historiaa käsittelevät kirjat vuosina 2003-2004.

Nämä kirjat edustavat mielenkiintoisella tavalla työväenliikkeen historiankirjoituksen koko kirjoa. Kaikki teokset perustavat monipuoliseen aineistoon, mutta Hanna Kauton tutkimus Jyväskylän seudun metallityöläisten ammattiosaston vaiheista on ainoa, joka on varustettu lähdeviittein. Kautto kuvaa monipuolisesti ammattiosaston edunvalvontaa toisen maailmansodan ajoista vuoteen 2000 saakka.

Lähdeviitteet olisivat kuuluneet myös Kimmo Korkeamäen tutkimukseen Pietarsaaren metallityöläisten toiminnasta, mutta kaksikielinen ammattiosasto on halunnut säästää tässä kohtaa. Korkeamäen tutkimus on selvästi laajin ja perusteellisin. Hän kuvaa ammattiosaston vaiheiden ohella yleistä kehitystä niin Pietarsaaressa kuin koko Suomen metalliteollisuuden työmarkkinasuhteissa.

Christina Nordgren-Siivonen on mukana ollut toimittaja, joka kuvaa ruotsinkielistä ammattiyhdistystoimintaa episodien ja henkilöiden kautta. Hän kiinnittää huomiota siihen, että Suomen ammattiyhdistystoiminnan uranuurtajat – Helsingin kirjatyöntekijät – olivat 1800-luvun lopulla ruotsinkielisiä. Nordgren-Siivonen korostaa, että ammattiyhdistysvaikuttajista useat ovat suomenruotsalaisia. K.-A. Fagerholm, Jarl Sund, Per-Erik Lundh, Maj-Len Remahl ja monet muut kuuluvat tähän joukkoon.

Rauno Artesola ja Keijo Martikainen ovat paneutuneet ensisijaisesti ammattiosaston omaan arkistoaineistoon. Artesolan työn punaisena lankana on leipurien työaikaongelmat. Hän kuvaa, kuinka vaikeata ammattiosaston oli saada työnantajia noudattamaan lakeja ja sopimuksia, kun omatkin jäsenet olivat valmiit tekemään yötyötä.

Keijo Martikainen kuvaa osa-aikatyön jo varhain aiheuttaneen ongelmia metallialalla, kun Saimaan sisävesiliikenteen laivojen koneenkäyttäjät ns. masinistit tulivat talvisin polkemaan Lappeenrannan metallityöläisten palkkoja. Paikallinen näkökulma ammattiyhdistysliikkeen hajaantumiseen ja eheytymiseen on Turun leipureiden ammattiosaston historiassa erilainen kuin Lappeenrannan metallityöläisten historiassa. Artesola kuvaa ammattiosaston jyrkkää kantaa Elintarvikeliiton ja SAK:n hajottajiin. Martikainen taas pitää teräsliittolaisia aktiivisina ja kertoo, kuinka nämä SAJ:n jäsenliittoon kuuluneet nousevat yhtyneen ammattiosaston johtopaikoille.

Nämä historiateokset ovat mielenkiintoisia, koska ne tuovat uusia näkökulmia ammattiyhdistysliikkeen historiaan. Naisten asema työssä ja työväenliikkeessä on aiempaa paremmin tutkimuskohteena. Teokset käsittelevät ammattiyhdistysliikkeen sisäisiä ongelmia ja vaikeitakin ristiriitoja hyvin avoimesti. Kiinnostavaa onkin se, että SAK:n ruotsinkielisen jaoston historia käsittelee selvästi vähiten kiistoja ja vastakkain asettelua. Ehkä suomenruotsalaiset olivat sen verran toisenlaisia ammattiyhdistysliikkeessä?

Tapio Bergholm

FTT, SAK:n historiankirjoittaja