Uljas, uusi nuoriso
– Komsomol agitaatio- ja propagandatoiminnassa 1928–1932

Vuonna 1917 Venäjällä valtaan nousseet bolshevikit unelmoivat uuden, tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisesta. Tämän uuden yhteiskunnan rakentamisessa nuoriso nähtiin tärkeänä ryhmänä, koska heillä ei ollut menneisyyden painolastia kannettavanaan. Nuorisolle annettiinkin tärkeä rooli tulevaisuuden paremman yhteiskunnan luomisessa. Yksi yhteiskunnan rakentamisen keinoista oli agitaatio ja propaganda, joilla paitsi kontrolloitiin ja muokattiin tietoa ja ihmisiä, myös luotiin uutta maailmankuvaa ja visuaalista järjestystä.

Komsomol: Eläköön Komsomol -julisteessa nuori taistelujoukko on tulossa vanhan sijalle. Lokakuun vallankumouksen seitsemäs vuosipäivä. Kuva: Lenin-museo

Tutkin pro gradussani Neuvostoliiton kommunistisen nuorisoliiton Komsomolin agitaatiota ja propagandaa. Tarkasteluni keskittyi ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaan eli vuosiin 1928–1932. Temaattisesti aihe rajautui uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan utopioihin liittyneisiin agitaatioon ja propagandaan. Selvitin, millaista Komsomolin propagandatoiminta oli, mihin sillä pyrittiin ja kuinka se nivoutui kommunistisen puolueen toimintaan. Päälähteenä käytin Komsomolin keskuskomitean pää-äänenkannattajaa Komsomolskaja Pravdaa, jonka lisäksi kävin läpi myös Pravdan ja satiirilehti Krokodilin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ajalta.

Teoreettisena lähtökohtana työlleni toimi kulttuurinen tutkimussuuntaus, toisin sanoen tarkastelin Komsomolin agitaatiota ja propagandaa kulttuurisena ilmiönä. Apunani käytin sosiologi Wendy Griswoldin luomaa ns. kulttuuritimanttia teoksesta Cultures and Sociaties in a Changing World (1994). Griswold lähtee kulttuuritimantissaan siitä, että kulttuuri ei synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat sosiaalinen maailma, kulttuurin tuottajat, kulttuuri ja sen tuotteet sekä kulttuurin vastaanottajat. Sovelsin tätä teoreettista asetelmaa työssäni yhdistäen agitaation ja propagandan kulttuurin tuottamisen välineiksi.

Komsomolin agitaatio ja propaganda noudattelivat pääpiirteissään kommunistisen puolueen tavoitteita ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana. Komsomol ei silti täysin ollut puolueen talutusnuorassa, vaan myös nuorisoliittolaisilla oli mahdollisuuksia vaikuttaa agitaation ja propagandan käytännön toteutuksiin ja painotuksiin. Tämä näkyi hyvin esimerkiksi viisivuotiskauden aloittaneessa kulttuurivallankumouksessa, jossa puolue keskittyi vanhan kulttuurieliitin kaatamiseen, samalla kun Komsomol jatkoi viisivuotiskautta edeltäneen uuden talouspolitiikan (NEP) aikaista kansan valistamiseen ja sivistämiseen tähdännyttä toimintaa. Sen sijaan maaseudun uudistamiseen pyrkineessä propagandassa Komsomol kulki puolueen ohjeistuksen mukaisesti ja pyrki ajoittain jopa liiankin tomerasti likvidoimaan rikkaita talonpoikia eli kulakkeja. Myöhemmin Komsomolin toimintaa maaseudulla kuitenkin ylistettiin ja sitä pidettiin poliittisena kokeena, jolla Komsomol oli osoittanut kykynsä neuvostoyhteiskunnan rakentamisessa.

Viisivuotiskauden loppupuolella puolueen ja Komsomolin huomio kiinnittyi tuotannon kasvattamiseen ja tehostamiseen. Tähän tarkoitukseen syntyivät sosialistinen kilpailu ja iskuriliike, joilla muiden tavoitteiden ohella rakennettiin uudenlaista työläistä ja luotiin uutta työkulttuuria.

Viisivuotissuunnitelman alkuaikana Komsomolin agitaatio ja propaganda tähtäsivät muiden muokkaamiseen. Suuria joukkoja ja heidän käyttäytymistään pyrittiin muuttamaan haluttuun suuntaan julisteiden, kampanjoiden, painetun sanan sekä suullisen vaikuttamisen keinoin. Tarkasteltavan ajan loppupuoliskolla huomio taas kiinnittyi aiempaa enemmän Komsomolin oman jäsenistön kouluttamiseen. Yhtäältä tähän oli syynä Komsomol-joukon huono sivistyksellinen taso puolueen näkökulmasta: sosialismin tärkeimpiä vaikuttajahahmoja ei tunnettu riittävästi, poliittinen lukutaito oli heikkoa ja agitaattorit eivät osanneet työtään tarpeeksi hyvin. Tämä oli selkeä puute, sillä puolueen jäsenten ja kaadereiden kasvatuslaitoksena Komsomolin oli kyettävä kouluttamaan jäsenistään ammattitaitoisia bolshevikkeja.

Toisaalta nuorisoliittolaisten kouluttaminen ja muokkaaminen olivat osa prosessia, jossa luotiin kuva esimerkillisestä neuvostonuoresta. Komsomolilaistytöistä ja -pojista tehtiin neuvostonuoren malleja, joihin jokaisen nuoren tuli pyrkiä. Omalla olemuksellaan ja käytöksellään nuorisoliittolaiset näyttivät, kuinka neuvostoyhteiskunnassa oli toimittava.

Neuvostoliitto on usein totuttu mieltämään monoliittiseksi, totalitaariseksi yhteiskunnaksi, jossa puolue määräsi ja muut noudattivat sääntöjä. Tutkimukseni tuo tähän asetelmaan uutta valaistusta agitaation ja propagandan näkökulmasta. Vaikka puolue ja Komsomol toimivat tiiviissä yhteistyössä, ei Komsomolin toiminta ollut silti täysin puolueesta riippuvaista. Agitaatiossa ja propagandassa Komsomolilla oli mahdollisuus käytännössä vaikuttaa toiminnan toteuttamiseen ja painotuksiin. Tämä johtui ensiksikin siitä, että viisivuotissuunnitelman aikana Komsomolin ja puolueen suhde ei ollut vielä muotoutunut sellaiseksi, kuin järjestö myöhemmältä ajalta muistetaan. Toiseksi neuvostoyhteiskunta ei ollut tuolloin vielä täysin totalitarisoitunut, mikä näkyi mahdollisuutena eriäviin mielipiteisiin.

Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaa voidaankin pitää sekä Komsomolin järjestöllisen muotoutumisen että neuvostonuorison malli-ihanteen syntymisen aikana. Tässä prosessissa agitaatiolla ja propagandalla oli huomattava merkitys. Katuvarsien julisteet, juhlapäivien marssit, elokuvat, kirjat ja lehdet kaikki yhdessä pyrkivät muokkaamaan yhteiskunnan visuaalista järjestystä ja ihmisten maailmankuvaa puolueen, Komsomolin ja niiden jäsenten visioiman uuden maailman kaltaiseksi.

Pia Koivunen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Uuden maailman lähettiläät. Komsomolin agitaatio ja propaganda uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan utopioiden valossa 1928–1932. Tampereen yliopisto, historiatieteen laitos, yleinen historia, 2006.