Työttömyys lappilaisen naisen näkökulmasta

Pro gradu -työssäni halusin tutkia työttömyyden vaikutusta naisen elämäntapaan nyky-Suomessa. Monissa sosiologisissa tutkimuksissa on jo aiemmin tuotu esille työttömyyden aiheuttamia moninaisia ongelmia työttömien psyykisen, sosiaalisen ja taloudellisen elämän alueilla. Myös avioerojen on huomattu lisääntyvän tällaisessa elämäntilanteessa olevilla. Halusin tutkia tarkemmin, mitkä tekijät erityisesti rasittavat työttömien ja heidän puolisoidensa elämää. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää työttömän puolison elämäntapaa. Haastateltavien puolisot ovat olleet yli puoli vuotta työttöminä. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina viidelle naiselle Lapin läänin alueella keväällä 2003.

Menetelmänä ja teoreettisena taustana on symbolinen interaktionismi Denzinin ajatuksia mukaillen. Kun yhdistää kokemukset, kuten esimerkiksi henkilökohtaiset ongelmat, yhteiskunnallisiin aiheisiin ja institutionaalisiin muodostelmiin muodostuu hienostunutta kuria. Ilmiö kuten työttömyys tulee arvioida kielessä, tunteissa ja teoissa. Haastatteluista olen pyrkinyt etsimään keskeisen ja muokkaamaan sen tutkinnallisesti mielenkiintoiseen muotoon. Teemoittelu tuntui järkevältä tavalta käsitellä aineistoa. Tietyt teemat nousivat esiin luettuani haastattelumateriaalia riittävän monta kertaa. Myös aiemmat tutkimukset ja oma kokemus auttoivat hahmottamaan sitä, millaisia osa-alueita työttömyydestä voi löytyä. Ilmiön eri osa-alueet tulevat esille ja muodostavat ymmärrettäviä kokonaisuuksia.

Työttömyys saattaa ilmetä haastateltavien elämässä monilla eri alueilla. Ongelmia ilmeni psykosomaattisella alueella, sosiaalisella alueella ja suhteessa yhteiskuntaan. Osalla haastateltavista ilmeni psykosomaattista oireilua, esim. astman tai psoriasiksen muodossa.Taloudelliset ongelmatkin ovat tuttuja ja tavat reagoida yksilöllisiä. Osalla haastateltavista tietyt ihmissuhteet loppuivat ja toisista suhteista muodostui tärkeämpiä. Suhteet ihmisiin jotka eivät olleet kokeneet työttömyyttä jäivät joko kokonaan pois tai hyvin pinnallisiksi. Elämäntavan valinta tulee esiin osalla haastateltavista, valinta on jäädä Lappiin kaikesta huolimatta. Työttömyys tuntui häpeälliseltä niistä naisista, jotka itsekin olivat työttömiä. Työssä käyvät haastateltavat kokivat työttömyyden toisin. Kaikkien haastateltavien mielestä työttömien syyllistäminen yleisessä keskustelussa oli vain asiaa tuntemattomien henkilöiden tietämättömyyttä.

Haastateltaville muodostuu vuosien kuluessa elämäntapa, joka poikkeaa jonkin verran valtakulttuurin elämäntavasta. Tätä elämäntapaa voinee kutsua työttömyyden alakulttuuriksi. Työttömät ja heidän puolisonsa voivat välttyä psyykiseltä pahoinvoinnilta hyväksymällä uuden tavan elää. Pahoinvointia ilmenee sosiaalisena eristäytymisenä, omista asioista ei halua puhua ja niitä ehkä häpeää. Alkoholin ongelmakäyttö lisääntyy ja puolisoiden väliset ristiriidat saattavat kärjistyä. Hyväksymällä elämänsä riittävän hyväksi elämäksi kykenee löytämään sisältöä.

Heini Laatikainen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Onhan se semmosta henkien taistoa ja kittuuttamista” – Työttömyys lappilaisen naisen näkökulmasta. Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiologian laitos, 2005.