Leipäjonon arki

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutustua Pelastusarmeijan leipäjonoon ja selvittää minkälaisia ihmisiä jonosta löytyy. Halusin selvittää, millä tavoin leipää jonottamaan joutuneet ihmiset jäsentävät omaa elämäänsä. Tuntevatko he olevansa yhteiskunnan uhreja vai omatoimisia toimijoita? Halusin lisäksi selvittää, mistä syistä ihmiset ovat leipäjonoon tulleet. Tutkimuksen lähtökohtana pidin, että lama-ajalla ja sen taloudellisilla vaikutuksilla on vaikutusta kansalaisten elämään ja hyvinvointiin vielä nykypäivän Suomessa.

Tein tutkimuksen Pelastusarmeijan avustustoimiston tiloissa puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä ja havainnoiden. Tutkimusaineisto koostuu 15:stä avustustoimiston asiakkaan haastattelusta ja tutkijan havaintomateriaalista. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teemoittelun ja tyypittelyn yhdistämistä. Teemoittelun avulla aineistosta saadaan esiin yleisiä linjoja, joiden välille voidaan löytää yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Tyypittelyssä teemoja muokataan ja viedään hieman pidemmälle, ja aineistosta muodostetaan sitä hyvin kuvaavia tyyppejä.

Ensimmäinen selkeä löydös tutkimuksessani oli kaikkien haastattelemieni leipäjonon asiakkaiden taloudellisen tilanteen huonous. Tämän toteamisen jälkeen syvennyin selvittämään asiakkaiden eroavaisuuksia ja moninaisuutta, koska ne olivat selkeästi näkyvillä. Halusin selvittää, miksi samanlaisessa huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset pystyvät suhtautumaan elämäänsä kuitenkin niin eri tavoilla. Teemoittelun avulla löysin kolme tekijää, joiden takia leipäjonoon on tultu: työttömyys, velkaantuminen ja sairastelu. Näiden tekijöiden tarkemman tarkastelun avulla löysin aineistostani kolme erilaista leivänhakijaryhmää. Nimesin ne selviytyjät, sopeutujat ja pohjalla -ryhmiksi. Ryhmien muodostamisessa oli apuna myös muita haastatteluissa esiin tulleita tekijöitä. Sosiaalisen verkoston olemassaolo, suhde työhön ja rahaan, elämänasenne ja tulevaisuuden näkymät ja niiden eritasoinen näkyminen leipää jonottavien elämässä antoivat selkeitä viitteitä leipää jonottavien eroavaisuuksista.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että leipäjonot eivät tule häviämään pois katukuvasta vielä pitkään aikaan. Monet leipäjonon asiakkaat ovat tottuneet elämään niukasti osaten säädellä niukkuutta avustusten ja pienen kuukausittaisen tukirahasumman avulla. Töihin monesta ei enää ole. Toisaalta leipäjonossa oli paljon ihmisiä, joilla on toivoa paremmasta. Osa haluaisi kouluttautua ja päästä takaisin työelämään. Tutkimukseni merkittävin anti onkin tuoda esiin leipää jonottavien ihmisten moninaisuus ja erilaiset mahdollisuudet vastata nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Yleistämistä olisi vältettävä.

Sari Mäki, Vantaa

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Leipäjonon arki. Helsingin yliopisto, Taloustieteen laitos, 2005.