Sankareita ja sarsikansaa

Tarkastelin pro gradussani punakaartilaisen esittämistä 1960-luvulla ilmestyneissä romaaneissa Täällä Pohjantähden alla 2 (Väinö Linna), Vuoden 1918 tapahtumat (Veijo Meri), Mummoni ja Mannerheim 1–2 (Paavo Rintala) ja Arktinen hysteria 1 (Marko Tapio).

Teosten kerronnan kautta tarkastelin sodan kuvauksessa käytettyjä keinoja sekä sodan yleisesitystä ja punaisen hahmon kuvaamista.

Punaisen henkilön kuva vaihtelee sankarista opportunistiin ja aatteettomaan ajelehtijaan. Vastapuolen eli valkoisten kuvaus vaikuttaa oleellisesti punaisista välittyvään vaikutelmaan. Yleiskuvassa sodasta on aistittavissa sitä vahvempi kannanotto mitä näkyvämpi kertoja on. Kansalaissodan jälkeiseen hurmahenkiseen kirjallisuuteen verrattuna merkittävä ero näissä 1960-luvun esityksissä on, että yksilön päällimmäiseksi tavoitteeksi muodostuu hengissä säilyminen eikä aatteen puolesta viimeiseen asti taisteleminen.

Ville Miettinen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Sankareita ja sarsikansaa. Kansalaissotakuvaus ja punaiset hahmot eräissä 1960-luvulla ilmestyneissä teoksissa. Helsingin yliopisto, Kotimainen kirjallisuuus, 2005.