Kommunistien puolinainen vallanvaihdos 1966

SAK:n apulaisjohtaja, VTM Matti Viialaisen pro gradu -tutkielma ”Kommunistien puolinainen vallanvaihdos – SKP:n 14. edustajakokous ja siihen johtanut kehitys” hyväksyttiin Helsingin valtiotieteellisen tiedekunnan poliittisen historian laitoksella keväällä 2005. Työssään Viialainen tutkii miten ja miksi valta vuonna 1966 pidetyssä kokouksessa vaihtui, ketkä olivat vallanvaihtajia, ja mikä oli NKP:n ja SKP:n ulkopuolisten voimien osuus vallanvaihdoksessa.

Kokouksessa puoluetta vuodesta 1944 asti johtanut Aimo Aaltonen ja hänen aisaparinsa varapuheenjohtaja Oiva Lehto syrjäytettiin. Tilalle nousivat Rakennustyöläisten Liiton puheenjohtajana toiminut Aarne Saarinen ja Vanajanlinnassa toimineen Yrjö Sirolalle omistetun puolueopiston rehtori Erkki Salomaa. Uudistajat, sittemmin enemmistöläisinä tunnetuksi tulleet kansallismieliset kommunistit ottivat vallan SKP:ssa vanhoilta Stalinin ajan kasvateilta.

Kevään 1966 eduskuntavaalien jälkeen muodostettiin Suomessa Rafael Paasion kansanrintamahallitus, johon kommunistit osallistuivat. Se tuskin olisi ollut mahdollista ilman SKP:ssa tapahtuneita henkilömuutoksia ja linjantarkistuksia. Toinen merkittävä seuraus kommunistien yhteistyökyvyn lisääntymisestä oli SAK:n eheytyminen ja sen tuloksena vuonna 1968 alkanut tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika, joka jatkuu yhä. Akateemikko Alvar Aallon suunnitteleman Kulttuuritalon käytävillä ja kokoussaleissa tehtiin 29.1.–1.2.1966 siinä mielessä historiaa.

Vallanvaihdos oli kuitenkin vain puolittainen, sillä vaikutusvaltaiselle pääsihteerin paikalle jäi NKP:n lojaali luottomies, vanhan kaartin Ville Pessi. Käytännön puolueen johtotyön kannalta tärkeisiin keskuskomiteaan, sen poliittiseen toimikuntaan sekä sihteeristöön tuli valituksi miltei puolet sellaisia kommunisteja, jotka eivät halunneet tarkistaa puolueen aatteellista tai poliittista linjaa eikä sen järjestöperiaatteita. Siksi puoluekokous tammikuun lopulla 1966 johti SKP:n poliittiseen pattitilanteeseen, jonka seurauksena sen sisälle muodostui käytännössä kaksi erillistä puoluetta, kunnes puolue muodollisestikin hajosi 1980-luvun puoliväliin tultaessa.

Viialainen on käyttänyt tutkimuksessaan SKP:n omien arkistojen lisäksi Suojelupoliisin ja SDP:n entisen järjestösihteerin Veikko Puskalan toimiston papereita sekä Berliinin puoluearkistoa. Hän on haastatellut myös NKP:n pitkäaikaista Suomen asioiden hoitajaa V. G. Fjodorovia. Tutkimus sisältää ennen julkaisemattomia tietoja mm. Stalinin vainojen suomalaisuhrien kohtalon salaamisesta ja työnantajien rahoittamasta toiminnasta, jolla SKP:n toimintaa vakoiltiin sisältäpäin.

Edita Oy julkaisi syksyllä 2005 tutkimuksen pohjalta Viialaisen kirjan ”Neljä järisyttävää päivää”. Kirja sisältää myös valokuvia ja alkuperäisdokumentteja, jotka täydentävät kuvaa Kulttuuritalon tapahtumista ja niiden taustoista.

Matti Viialainen

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Kommunistien puolinainen vallanvaihdos. SKP:n 14. edustajakokous ja siihen johtanut kehitys. Helsingin yliopisto, Yhteiskuntahistorian laitos, Poliittinen historia, 2005