Arto Jokela: Oikeutta hankkimassa. Tutkimus postiliittolaisesta ammattiyhdistystoiminnasta 1800-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Postiliitto, Helsinki 2005. 543 s.

Suuria muutoksia ja ikuisuuskysymyksiä

Valtion virkamiestä ei ole kotimaisessa- tai kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa mielletty ammattiyhdistystoiminnan tienraivaajaksi. Postilaitoksen virkamiesten ja toimihenkilöiden järjestäytymisen historia on kuitenkin pitkä ja mielenkiintoinen. Arto Jokela on paneutunut laajassa Postiliiton historiassa perusteellisesti yhden ns. rukkasvirkamiesammattiliiton toiminnan satavuotiskaareen.

Virka- ja työehtojen parantaminen ja useina murroskausina aiemmin vakiintuneiden etujen puolustaminen on keskeisesti esillä tässä työssä. Virkamiesten neuvotteluoikeuden vähittäinen laajentuminen sekä 1970-luvun alussa saadut sopimus- ja lakko-oikeudet muuttivat liiton toimintatapaa. Lakko-oikeuden puuttuminen ei estänyt postiliittolaisia osallistumasta yleislakkoon 1956 sekä vuosien 1955 ja 1963 virkamieslakkoihin. Näiden työtaistelujen kuvaus on laadukasta.

Valtiovallan toimet loivat puitteet liiton toiminnalle. Tutkimusjakso päättyy dramaattisesti, kun Posti muuttuu ensin liikelaitokseksi ja pian sen jälkeen osakeyhtiöksi. Virkaehtosopimuksen muuttuminen työehtosopimukseksi oli liitolle vaativan puolustuskamppailun aikaa. Historian tuominen näin lähelle on kiehtovaa mutta samalla ongelmallista.

Postiliiton järjestöhistorian vaiheet voivat näyttää kauempaa katsottuna pitkäveteisen yksioikoisilta, mutta Jokelan huolellinen ote paljastaa, että vaikeat rinnakkaistoiminnan, liittorajariitojen ja järjestörakenteen muuttamisen ongelmat olivat osa Postiliiton arkea. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten kiista 1900-luvun alussa ja naisten tulo sota-aikana alalle loivat myös järjestöllisiä kiistoja.

Jokelan työ on luotettavaa ja hän syventyy tutkimuskohteeseensa monipuolisesti. Hän paneutuu melko pitkissä pääluvuissa teemoittain eri aiheisiin. Tämä on mielestäni ongelmallinen ratkaisu, koska pitkät kaaret 1918–1939, 1945–1960 sisältävät murroksia ja käännekohtia, jotka hieman katoavat tekijän valitsemassa rytmityksessä.

Työehtoihin vaikuttamisen ja järjestötoiminnan vuorovaikutus ajoittain hämärtyy, tai tekijä joutuu toistamaan saman asian kahdessa alaluvussa, kun järjestöllistä kehitystä ja edunvalvontaa tarkastellaan yli kymmenen vuoden jaksoissa.

Haaveilin Postiliiton historian kirjoittamisesta, kun tutkin kuljetusalan ammattiyhdistystoimintaa, jossa eräänä keskeisenä juonteena oli ammattiliittojen hajoamisen ja yhtymisen vuorottelu. Kuljetusliittojen sekavaan sukupuuhun toisinaan työlääntyneenä ajattelin, että Postiliiton historia olisi selkeämpi ja helpompi tutkimustehtävä.

Arto Jokelan työ osoittaa, että arvioni oli epätarkka. Postin ammattiyhdistystoiminnan moninaiset vaiheet, murrokset ja sisäiset jännitteet ovat olleet haastava ja vaativa tutkimustehtävä, josta tekijä on selviytynyt kunnialla.

Tapio Bergholm