Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa, Joensuu University Press, Joensuu 2006. 285 s.

Siivoojaa ei huomaa kukaan

Kotimaisessa tv-ohjelmassa Ritva Valkama ratkaisee murhan. Hän tietää tapahtuneen oikean laidan oltuaan paikalla rikoksen tekohetkellä. Selitykseksi hän tiivistää ”Siivoojaa ei huomaa kukaan” .

Mari Käyhkö on huomannut siivoojien ammattikunnan ja tehnyt etnografisen tutkimuksen ”Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa”. Kirja rakentuu 20 siivoojaksi opiskelleen naisen koulutuksen ja työelämän seurannan, haastattelujen ja analyysin varaan. Lainaukset oppikirjoista, naisten haastatteluista ja tekijän havaintopäiväkirjasta kuljettavat tekstiä tyylikkäästi luokkahuoneisiin, työharjoitteluun, työhön ja työttömyyteen.

Siivoojakoulutukseen valikoitumisen taustalta Käyhkö löytää työväenluokkaisen kulttuurisen perimän. Yhdelläkään tutkimuksen nuorten vanhemmista ei ole ylioppilastutkintoa. Vanhempien vaikutus koulutusvalintoihin on tiivistettävissä: ”Kunhan jonkun koulun käyt, että on edes joku ammatti”. Siivoojan opintoihin hakeutuneilla oli torjuttavana vallitseva keskiluokkainen kulttuuri ja sen mukainen automaattinen lukiovalinta.

Työelämä on hankitusta siivousalan tutkinnosta huolimatta monin tavoin epävakaa. Koulutuksessa ei myöskään valmenneta työelämän epävarmuuteen. Käyhkön terävä havainto on, että siivoojanaisten elämään työmarkkinoilla kuuluu vaihtelevasti työttömyyttä, siivoojan töitä, erilaisia tilapäistöitä, työharjoittelua tai tukityöllistettynä olemista. Tilapäisyys ja seuraavan työn odottelu on niin tavallista, että se mielletään luonnolliseksi. Koulukasvatuksen kulmakivenä kuitenkin Käyhkön havaintojen mukaan on oletus yhteiskunnan pysyvyydestä ja vakaudesta. Tässä yhteydessä vielä piipahdus vaikkapa 1980-luvun siivoojan työn säännöllisyyteen tai epäsäännöllisyyteen olisi ollut kiehtova. Onko siivoustyön katkonaisuus sittenkään uusi asia?

Nyt siivoojien työelämää kiistatta leimaavat määräaikaisuudet ja osa-aikaisuus. Huolimatta siitä, että siivoaminen ei maailmasta varmasti lopu, ovat siivoojat marginaalityövoimaa, jonka työsuhteiden pituutta ja työtuntien määrää säädellään suhdanteiden ja kilpailutilanteen mukaan. Työntekijöiden kannalta epäsäännölliset ja arvaamattomat työvuorot kahlitsevat yksilön koko ajankäyttöä. Työpäivän pituutta ei aamulla välttämättä tiedä. Alityöllistettyinä siivoojat myös joutuvat keräämään toimeentulonsa eri lähteistä. Amerikassa tätä kutsutaan avoimesti käsitteellä working poor, työtätekevien köyhyys. Siivousalalla on toki paljon opiskelijoita, jotka haluavat tehdä osa-aikatyötä. Tutkinnon suorittaneille siivoojille kyseessä ei ole välivaihe, vaan tarkoituksena on hankkia ammattityöllä koko toimeentulo.

Anssi Kela riimittelee biisissään 1972:

... ”Meidän piti muuttaa maailma

meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita

yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita

meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä

mutta tänään voidaan hetki olla kuninkaita”

Tämän kirjan tytöistä piti tulla siivoojia. Toimeentulosta ei ammatinharjoittamisessa kuitenkaan ole takeita.

Anu Suoranta