Kimmo Kevätsalo: Yhdestoista hetki. Uuden vuosituhannen ay-liike paikallistasolla. Käyttötieto Oy, Helsinki 2005. 276 s.

Utopia paremmasta työelämästä

Työelämästä, työmarkkinoista ja ammattiyhdistysliikkeestä on kirjoitettu viime vuosina paljon. Tutkimuksille tyypillistä tuntuu olevan suuren muutoksen korostaminen. Tulkinnoissa nykyiset ongelmat kertovat paremmasta menneisyydestä, tai vaihtoehtoisesti nykyinen hyvinvointi ennakoi tulevaisuuden ongelmia. Sosiologi Kimmo Kevätsalon kirja liittyy tähän keskusteluun. Jo kirjan nimi viittaa siihen, ettei vanhoilla eväillä pärjätä uudella aikakaudella. Paikallisesta avautuu uusi näkökulma, jota jokin muu ei tavoita. Historia jätetään ”toisiin teoksiin”. Hyllystä kyllä löytyvät ”usein moniosaiset kalliiksi lahjapainoksiksi sidotut” järjestöhistoriat. Kevätsalon tekstiä lukiessa saa kuvan, ettei menneisyys kuitenkaan aivan muistin varassa ole.

Moni hyväksynee Kevätsalon näkemyksen työelämän suhteiden nykytilasta. Järjestäytymisaste on Suomessa korkea ja sopimusten kattavuus laaja. Valtaosa väestöstä kannattaa kollektiivista ja keskitettyä sopimustoimintaa, ja ay-liike nauttii yhteiskunnallista arvostusta. Aloite yhteiskunnan muuttamiseen on kuitenkin siirtynyt työnantajille. Ammattiyhdistysliike ei ole enää muutosvoima vaan puolustaa saavutettuja etuja.

Kevätsalo luonnostelee ”kolmasosayhteiskuntaa”: eliitti, ydintyövoima ja marginaalityövoima. Eliitin ytimessä on globalisoituva eliitti, joka hallitsee julkista keskustelua. Kaksi kolmasosaa työvoimasta kuuluu kansallisiin menestyjiin. Kevätsalo on oikeassa siinä, että väestön enemmistöllä menee nyt ennen kaikkea taloudellisesti paremmin kuin työntekijöillä koskaan aikaisemmin Suomen historiassa. Todelliset ongelmat koskevat lyhytaikaisissa työsuhteissa ja työttömyysjaksojen pihdeissä olevaa marginaalityövoimaa. Ongelmat eivät tarkoita sitä, että suomalainen työmarkkinajärjestelmä tai ay-liike olisivat epäonnistuneet tehtävässään. Tilanteella lienee jokin yhteys siihen, että Pohjoismaat ovat toistaiseksi enemmän hyötyneet kuin kärsineet globalisaatioksi kutsutusta ilmiöstä.

Kevätsalon ”kolmasosayhteiskunta” yksinkertaistaa maailmaa, kuten luokittelujen pitääkin tehdä. Kevätsalo soveltaa ”kolmasosayhteiskuntaa” ajankohtaisiin työelämän ilmiöihin: luovaan luokkaan, työuupumiseen, oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja keskusjärjestöjen tulevaan lukumäärään, muutamia mainitakseni.

Kevätsalon vaihtoehto on, että ay-liikkeen pitäisi aktiivisesti osallistua paikallistasolla työelämän kehittämiseen. ”Sen tuloksena voisi syntyä nykyistä tasavertaisempi työelämä, turvatummat työsuhteet, paremmat vaikutusmahdollisuudet. Sitä voi nimittää utopiaksi tai unelmaksi.” Kevätsalon mielestä ay-liikkeellä on Suomessa vielä mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, jos se tajuaa, että nykyinen sopeutumis- ja ”vakuutuspalvelujen” myyntilinja johtaa vähittäiseen näivettymiseen.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen otti vapun aikoihin julkaistussa lehtiartikkelissaan askeleen Kevätsalon kaipaamaan suuntaan. Ihalainen kehotti eri tahoja, myös tutkijoita, kokoontumaan yhteisen vision ääreen tavoitteena luoda Suomeen enemmän hyviä työpaikkoja. Kevätsalon kirjoittama Yhdestoista hetki kannattaa lukea viimeistään matkalla ensimmäiseen kokoontumiseen.

Matti Hannikainen