Tauno Saarela: Kansan Tahto, Pohjolan työtätekevien lehti. Yrjö Mäkelin -seura ry., Jyväskylä 2006. 448 s.

Lehden ja tekijän näköinen 100-vuotisteos

Luulisi olevan itsestään selvää, että sanomalehden historiassa kerrotaan siitä, mitä lehti on kirjoittanut ja minkälaisia aiheita se on valinnut tarkasteltavakseen ympäröivästä maailmasta. Tällaisen tavan voisi olettaa tuovan esiin lehden aseman ja merkityksen tarkasteltuna aikana. Näin vain ei sanomalehtien historiaa aina kirjoiteta.

Valtiotieteen tohtori Tauno Saarela on kirjoittanut oululaisen Kansan Tahdon satavuotishistorian lehden sisällöstä käsin. Teoksensa ”Kansan Tahto. Pohjolan työtätekevien lehti” alkulauseessa Saarela kritisoi tapaa kirjoittaa työväenlehdistä vain organisatoris-hallinnollista tarkastelutapaa käyttäen. Se antaa hänen mukaansa esimerkiksi Kansan Tahdosta kuvan, josta lehteä on vaikea tunnistaa. Saarela viittaa Esko Salmisen kirjoitukseen ”Sitoutumattomuuden ja laajenevan informaation aika 1950–1980” Suomen lehdistön historian kolmannessa osassa.

Vaikka Saarelalla organisatoris-hallinnollinen tarkastelukulma onkin saanut väistyä lehden sisällön tarkastelun tieltä, hän ei tietenkään kiellä Kansan Tahdon sitoutuneisuutta. Lehti oli – ja on – työväenliikkeeseen ja nimenomaan sen vasemmistoon sitoutunut. Tämä on Saarelan lähtökohta hänen mittavassa lehden sisällön tarkastelussaan. Tekijän läheisyys aiheeseen on aistittavissa, eikä ainoastaan siitä, että hän kertoo olevansa Oulun Koskelankylästä. Läheisyyden tuoma asiantuntemus ja erityisesti siitä kumpuava omintakeinen tapa tarttua asioihin tulee esiin jokseenkin joka sivulla.

Saarelan tarkastelutavasta johtuen kirjaan eivät sisälly Kansan Tahdon suhteet paikallisiin sanomalehtiin. Kiintoisia olisivat olleet nyt jo yli sata vuotta rinnan eläneiden Kansan Tahdon ja sitä vanhemman Kalevan keskinäiset välit. Kaleva julkaisi mittavan 100-vuotisjuhlakirjan 1999. Kansan Tahdon ensimmäinen toimittaja Juho Raappana oli Kalevan perustaja ja toiminut sen päätoimittajana. Kalevassa toimi 1960-luvun lopulla Punaiseksi akvaarioksi sanottu vasemmistolaisittain asennoitunut kolumnistijoukko ja myöhemmin jotkut Kansan Tahdon kolumnisteista siirtyivät Kalevaan.

Vuosina 1919–1930 Kansan Tahto ilmestyi Pohjan Kansa- ja Pohjan Voima -nimisenä. Kesäkuussa 1930 lehti lakkautettiin. Tuon jälkeenkin Kansan Tahdon ja Yrjö Mäkelinin henkeä ja aatetta vaalittiin mm. kirjapainoyhtiössä ja joissakin taustayhteisöissä. Yhtä tyylikkäästi kuin Saarela sulkee ovet 14.6.1930, hän avaa ne 21.8.1945, jolloin lehti alkoi jälleen ilmestyä Kansan Tahdon nimellä. Historiakertomus jatkuu ikään kuin väliajan jälkeen.

Sanonnan mukaan musiikki ei ole deskriptiivistä, kuvailevaa. Silti koemme musiikkia kuunnellessamme paitsi erilaisia tunteita, myös ajan, paikan tai ympäristön heijastumia. Tauno Saarelan Kansan Tahto ei ole deskriptiivinen. Se on lehden teksteihin tiukasti perustuva tutkimus, mutta sen parissa havaitsee lukevansa teosta, joka on sekä tekijänsä että Kansan Tahdon näköinen.

Jaakko Tiainen