Päivi Uljas: Taistelu sosiaaliturvasta. Ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957–1963. Like, Helsinki 2005. 253 s.

Sosiaaliturvaa joukkovoimalla

1950-luvun lopulla työväen parlamentaarinen voima kasvoi, kun kansandemokraattien vaalivoitto toi eduskuntaan vasemmistoenemmistön vuonna 1958. SDP ja ammattiyhdistysliike oli jakaantunut, mutta käynnistymässä oleva rakennemuutos teollisuus-Suomeksi lisäsi ay-liikkeen järjestövoimaa ja vaikutusvaltaa. Ruotsalainen kansankoti – johon suuntautui kasvava muuttoliike Suomen maaseudulta – oli mallimaana vieressä. Aloite viedä eteenpäin osin jo Forssasta 1903 periytyviä tavoitteita oli vuosikymmenen ajan työväenliikkeen käsissä.

1950- ja 1960-luvun vaihteen vuodet olivat merkittävää työtätekevän kansan – sekä maaseudun että kaupunkilaisväestön sosiaalisen turvallisuuden luomisen kautta. Sarja alkoi kansaneläkeuudistuksella 1956, jolloin köyhistä köyhimmät, esimerkiksi pientilojen ikääntyneet emännät, saivat ensimmäistä kertaa omaa, juuri heille osoitettua rahaa. Seuraavana vuonna valtion kassakriisiä yritettiin ratkoa vähävaraisten kustannuksella lykkäämällä lapsilisien maksatusta, minkä SKDL:n kansanedustajat jarrutuspuheillaan eduskunnassa estivät.

Työttömyysturvaa uudistettiin vuonna 1960. Kasvavan palkkatyöväestön hyvinvoinnin kannalta olivat tärkeitä myös vuosilomalain uudistus vuonna 1960, joka toi viikon lisää lomaa. Työajan lyhentämisestä asteittain 40 tuntiin päätettiin ensin työehtosopimuksilla 1964 ja seuraavana vuonna eduskunnassa lailla. Työajan lyhennys tuli koskemaan kaikkia työntekijäryhmiä. Kaikkein keskeisimmät uudistukset olivat 1961 hyväksytyt työeläkelait ja sairausvakuutusjärjestelmän synty 1963, joita tänä päivänä pidämme itsestäänselvyyksinä.

Vajaan vuosikymmenen aikana tehtiin siis uudistuksia nykykatsannossa lähes ennätykselliseen tahtiin, luotiin ”palkansaajan miljoonaoptiot”, kuten Päivi Uljas kirjoittaa.

Tätä prosessia kuvaa Päivi Uljas kirjassaan Taistelu sosiaaliturvasta. Kirjassa kuvataan uudistusten käsittelyä eduskunnassa ja työmarkkinapöydissä, mutta myös kaduilla, ammattiosastojen kokouksissa ja ammattiyhdistysaktiivien muisteluissa. Kirjan kieli on hyvää, samoin kirjan ulkoasu. Kirjan kaikissa kuvissa esiintyvät ihmiset esittämässä asiaansa, kuten äidit puolustamassa lapsilisiä tai ammattiyhdistysväki vaatimassa vuosiloman pidennystä, siis tarina etenee myös kuvin. Työväen taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon hankkimisen yleisesityksenä ajalta lähes viisi vuosikymmentä sitten Päivi Uljaan Taistelu sosiaaliturvasta on parhaimmillaan. Tätä näkökulmaa ei aikaisemmin ole yksissä kansissa tarjottu, joten suosittelen kaikille.

Jyrki Helin