Anne Valkonen: Myllypuro. Kartanon takamaista monikulttuuriseksi kaupunginosaksi. Myllypuro-seura, Helsinki, 2005. 200 s.

Betoni on pop

Paikallishistoriikin tekijä joutuu tasapainottelemaan monien toiveiden kanssa. Anne Valkonen onnistuu tarjoamaan jokaiselle jotain. Koska olen itse asunut Yläkiventien komeassa kerrostalossa, kuvat avainkaulalapsista, myymäläautosta ja metsämaisemista herättivät paljon muistoja.

Teos alkaa raskaahkolla katsauksella kaavoitukseen, mutta muuttuu lukijaystävällisemmäksi tultaessa kuusikymmenluvulle. Historiaa ryyditetään asukkaiden mielipiteillä. He kutsuivat uutta aluettaan yhtäältä ”tuppukyläksi” ja toisaalta ”upeaksi”.

Helsingin eri-ikäiset asuinalueet tarjoavat hienoja mahdollisuuksia kaupunkilaisuuksien syväluotaukseen. Olisi kiehtovaa analysoida lähiömentaliteetteja tarkemmin, kytkeytyyhän itähelsinkiläisyyteen useita vastarinnan maailmankuvia. Tässä kontekstissa entisen ”myllikkäläisen”, ylipormestari Eeva-Riitta Siitosen, virallisten alkusanojen painaminen myös historiikin takakanteen tuntuu oudon syvältä kumarrukselta kokoomukselle.

Riitta Oittinen