|
Ulla-Maija Peltonen Työväen huippututkimukset Työväentutkimus-palkinto jaettiin kymmenennen kerran 3.3.2006. Palkinto
jaetaan vuorovuosin harrastajatutkimukselle ja ammattilaistutkijalle Työväenperinnepäivänä.
Tänä vuonna palkinto jaettiin viidennen kerran akateemiselle tutkimukselle. Työväentutkimus-palkinto on kohdistettu laadukkaaseen
tutkimukseen, joka edustaa työväen historian, perinteen ja kulttuurin
tutkimusta. Palkinnolla halutaan korostaa perinteen ja historian merkitystä
ihmisille ja yhteiskunnalle, virittää julkista keskustelua yhteiskunnallisesti
merkittävästä tutkimuksesta sekä tukea ja kannustaa alan tutkijoita ja
harrastajia. Työväestöä ja työtä koskeva tutkimus on ollut vähemmän arvostettua,
syrjään työnnettyä, samoin tutkimukset ja niiden tekijät valtavirroista
erillään ”mielellään unohdettuja”.
Unohdetuista, sivuutetuista ja vähäpätöisinä pidetyistä ilmiöistä
tehdään kuitenkin jatkuvasti ansiokasta tutkimusta. Tutkimuksen moninaisia
aihepiirejä kuvaavat myös tänä vuonna palkitut huippututkimukset. Työväentutkimus-palkinnon valintaraati, johon kuuluivat
tutkija Jyrki Helin, tutkija Oona Ilmolahti, prof. Jorma Kalela ja
puheenjohtajana dosentti Ulla-Maija Peltonen sai tehtäväkseen lukea ja arvioida
vuosina 2004 ja 2005 julkaistut akateemiset työväentutkimukset. Ehdokkaina oli nelisenkymmentä vuonna 2004 ja 2005
julkaistua akateemista tutkimusta, joita kaikkia luonnehtii erittäin korkea
taso. Tutkimukset edustivat pääosin humanistisia ja yhteiskuntatieteitä. Tänä
vuonna haluttiin nostaa esiin erityisesti väitöskirjatutkijoiden työt. Palkintoraati päätyi pohdintojen jälkeen yksimielisesti
Työväentutkimus- pääpalkintoon ja kahteen kunniamainintaan.
Työväentutkimus-palkinto
2006 ”Ideologian valloitus ja
mentaliteettien vastaisku” Filosofian tohtori Kirsti Salmi-Niklanderin ansiokas
väitöskirjatutkimus ”Itsekasvatusta ja kapinaa” nostaa esiin työläisnuorten
suullis-kirjallisia kommunikaatioverkostoja 1910–1920-luvun ruukkiyhteisössä
Högforsissa, nykyisessä Karkkilassa. Tutkimuksen keskeiset kysymykset liittyvät
suullisen ja kirjallisen kulttuurin murrosvaiheisiin paikallisyhteisössä ja
käsikirjoituskulttuurin merkityksiin 1900-luvun alun Suomessa. Kysymykset
liittyvät kirjoittamisprosessiin, kirjoittamisen sosiaalisiin merkityksiin,
kirjoitettujen aineistojen monitulkintaisuuteen ja monikerroksisuuteen. Merkittävää tutkimuksessa on suullisen ja kirjallisen
tradition rinnakkaiselon analysoiminen kolmen tulkintakehyksen: ideologian ja
mentaliteetin suhteiden, suullisen ja kirjallisen kulttuurin murroksen sekä
käsikirjoituskulttuurin merkitysten avulla. Päälähteenään Salmi-Niklander käyttää Högforsin
sosialidemokraattisen nuoriso-osaston 1914–1925 käsinkirjoitettua
Valistaja-lehteä. Tutkijan innovatiivinen ja hedelmällinen keskustelu
tutkimuslähteiden kanssa paljastaa sen tosiasian, että tietäminen perustuu
kysymisen taitoon. Tämän vaativan taidon Kirsti Salmi-Niklander hallitsee
hyvin. Tutkimus on kannanotto muistamisen puolesta ja nostaa
historian uudella tavalla esille tämän päivän paikallisyhteisössä. Tutkimus
muuttuu eläväksi osaksi yhteisön muistia ja luo hedelmällistä vuoropuhelua
menneisyyden ja nykyisyyden välille. Tutkimusaiheen käsittely on monipuolista ja kypsää,
harkittua, punnittua – ja lukijaystävällistä. Kirsti Salmi-Niklander: Itsekasvatusta ja kapinaa.
Tutkimus Karkkilan työläisnuorten kirjoittavasta keskusteluyhteisöstä 1919- ja
1920-luvuilla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 967. Helsinki
2004. 552 s. Kuvitettu. Työväentutkimus
-kunniamaininta 2006 Puhtaat, ahkerat ja hyödylliset
kädet: sivistämisen kansallinen projekti Filosofian tohtori Saara Tuomaalan uraauurtava
väitöskirjatutkimus nostaa esiin maalaislasten tuntoja kansallisen
sivistämisprojektin kohteina keskisuomalaisessa Kivijärven pitäjässä ja
pohjoispohjanmaalaisessa Paavolassa, nykyisessä Ruukissa. Tuomaalan tutkimus
kansakoulun ja maalaislasten kohtaamisesta laajentaa ymmärrystämme unohdetusta
lapsuudesta. Kohottaessaan maalaislapset tutkimuksensa kohteeksi Tuomaala
laajentaa kuvaamme ”rahvaasta” ja sen kokemuksista. Työväentutkimuksen kentässä
on unohdettu maalaisköyhälistö ja -työväestö, jotka agraarisessa maassa olivat
kuitenkin pitkään enemmistö. Tutkimusalueiden väestöstä suuri osa oli
maalaistyöväestöä. Tuomaalan esiintuoma keskusta-periferia -asetelma ja sen
vaikutus näihin ”jälkeenjääneisiin” alueisiin tuo esiin syrjäytyneiden
historiaa. Tulkintojen hedelmällisyys perustuu erityyppisiin
lähteisiin. Tuomaala tutkii 1900-luvun alun opetussuunnitelmia ja -oppaita,
kunnallishallinnon ja kansakoulujen arkistoaineistoja sekä Kivijärvellä ja
Paavolassa kansakoulua käyneiden haastatteluja. Tuomaalan sujuva esseistinen tyyli herättää lukijassa
tietämisen janon. Saara Tuomaala: Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja
kirjoittaviksi. Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen
1921–1939. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Bibliotheca Historica 89.
Helsinki 2004. 417 s. Kuvitettu. Työväentutkimus -kunniamaininta 2006 Pitkän pulan suuri lasku Valtiotieteen tohtori Matti Hannikaisen metodisesti vahva
väitöskirjatutkimus osoittaa pula-ajan pitkäkestoisia vaikutuksia
rakennusalalla Helsingissä. Hannikainen käyttää tutkimuksessaan laajaa lähdeaineistoa ja
uusia lähteitä, mm. tulo- ja verotusaineistoa, jota aikaisemmin ei ole
hyödynnetty. Hannikaisella on taito
konkretisoida lama-ajan selviytymistarinoita.
Uudenlaiset lähestymistavat ja aineistot ovat mahdollistaneet
poikkeuksellisen tiedon tuottamisen pula- ja lamatutkimukseen. Hannikainen osoittaa vakuuttavasti, että työttömyys on
historiallinen paikkaan ja yhteiskuntaan sitoutuva ilmiö, jonka luonteeseen
vaikuttavat vallitsevat yhteiskunnalliset ajattelutavat, lainsäädäntö,
avustusjärjestelmät ja työprosessin luonne. Kirjan ilmaisu on tiivistä ja sujuvaa. Matti Hannikainen: Rakentajat suhdanteissa. Palkat,
työttömyys ja työmarkkinakäytännöt Helsingin rakennustoiminnassa 1930-luvun
laman aikana. Suomen Tiedeseura. Vammala 2004. 221 s. |