Työväen arkiston ja kirjaston
kisällit ja sivarit

Työväen arkisto ja Työväenliikkeen kirjasto ovat tällä hetkellä ainoita työväenperinnelaitoksia Helsingissä, joissa työskentelee sekä siviilipalvelusmiehiä että oppisopimuskoulutettavia. Tässä artikkelissa haastateltiin edellä mainittua työvoimaa keväällä 2006.

Oskari on puolivälissä palvelustaan Työväen arkistossa äänidigitoijana. Hän on tehnyt vastaavaa aiemmin harrastuspohjalta. Oskari löytää siviilipalveluksesta yhtymäkohtia tavallisiin työmarkkinoihin, kilpailu hyvistä työntekijöistä ja työpaikoista on kovaa:

–Työnantajat kilpailuttavat hakijoitaan melko tehokkaasti. Tiedän monia paikkoja, joissa sivarit ovat jatkaneet työntekijöinä.

Työväenliikkeen kirjastossa palveleva kitaransoiton opettaja, musiikkipedagogi Tuukka, kertoo vaikeuksistaan päästä siviilipalveluskeskuksesta palveluspaikkaan:

– Keskuksessa olleet valmiit lääkärit saattoivat huoletta valita palveluspaikkansa. Samoin atk-alan ihmiset pääsivät melko hyvin hommiin. Itse sain kirjastopaikan viime tipassa, ennen kuin olisin joutunut lisäkoulutukseen.

Entisiä ja nykyisiä siviilipalvelusmiehiä ja oppisopimusopiskelijoita Työväen arkistosta ja Työväenliikkeen kirjastosta. Kuva Olli Niemi.

Oppisopimuskoulutuksesta jo valmistunut Alpo kertoo oman koulutuksensa taustoista ja kulusta:

– Tulin sivarina 2002 Työväenliikkeen kirjastoon, aikanaan kirjaston johto sitten ehdotti minulle oppisopimuskoulutusta. Tavoitteekseni asetin valmistumisen kirjasto- ja informaatioalan tutkinnosta. Teimme henkilökohtaisen opintosuunnitelman, ja opiskelu tapahtui sen pohjalta pääosin työpaikalla. Työaikana oli riittävästi aikaa tehdä myös opiskelutehtäviä, enkä kokenut yhtäaikaista työtä ja opiskelua liian stressaavaksi.

Virpi kertoo menossa olevasta oppisopimuskoulutuksestaan seuraavaa:

– Kävisin mieluiten vain töissä, opiskelu töiden yhteydessä on raskasta, mutta haluan saada jonkin tutkinnon kirjastoalalta. Pidän kirjastotyöstä ja aion pysyä alalla, matalapalkkaisuudesta huolimatta. Näin tutkinnon suorittaminen käy mielestäni kätevimmin. Tällä tavalla voi saada palkkaa opinnon ohessa, en muuten opiskelisi.

– En halua käydä päivisin koulussa ja iltaisin töissä tai elää pelkällä opintotuella, minulla on elämä.

Oppisopimusopiskelija Virpi Hentilä ensiapukurssilla. Kuva Kirsti Lumiala.

Haastateltujen siviilipalvelusmiesten suhtautuminen kirjasto- ja arkistoalan työhön oli yleisilmeeltään positiivinen. Silti kaikki haastatellut siviilipalvelusmiehet toivat julki siviilipalvelukseen ilmeisesti yleisesti liittyvän ongelman palvelustehtävien mielekkyydestä. Siviilipalvelus lienee vain harvoille, kuten Alpolle, portti kiinnostavan työuran alkuun. Kaikki haastatellut oppisopimuskoulutettavat kokivat työn kautta oppimisen helpottaneen ainakin jossain määrin valmistumistaan.

Työväenliikkeen kirjaston johtajalla Kirsti Lumialalla on työnantajanäkökulma oppisopimus- ja siviilipalvelustyöntekijöihin. Lopuksi hänen havaintojaan:

– Sain tietää oppisopimusmahdollisuudesta siten, että eräs oppisopimukseen halukas opiskelija tuli kysymään oppisopimuspaikkaa. Otin yhteyttä oppisopimustoimistoon perehtyäkseni asiaan, Lumiala kertoo kirjaston oppisopimusjärjestelmään mukaanmenosta.

– Oppisopimuskoulutuksesta olen saanut sellaista kokemusta, että on tärkeää ennalta tuntea se henkilö, joka pyrkii oppisopimukseen, koska siinä tehdään heti kolmen vuoden työsopimus. Ensimmäinen oppisopimuskoulutuksemme ei onnistunut, Lumiala muistelee alkuvaikeuksia.

– Myöhemmin siviilipalveluksen kautta saimmekin oppisopimushenkilön, joka vielä nykyäänkin työskentelee valmistuttuaan kirjastossamme.

Siviilipalvelusmiesten töihinotosta Lumiala kertoo:

– Suureksi avuksi olivat ystävälliset virkamiehet, jotka auttoivat selvittämään laitoksen palveluspaikkakelpoisuutta. Nyt voimme ottaa yhden siviilipalvelusmiehen kerrallaan palvelukseen, ja siviilipalvelusmiehistä meillä on ollut erittäin positiivisia kokemuksia.

– Taloudellisestikin tällainen siviilipalvelus- ja oppisopimustoiminta on kannattavaa työnantajalle.

– Eikä vähemmillä työntekijöillä, ilman oppisopimuskoulutettavia ja siviilipalvelusmiehiä, tämänkään kokoinen kirjasto tule toimeen, vaikka työntekijämme olisivat kuinka kustannustehokkaita tahansa. Nämä ihmiset ovat meille hyvin tarpeellisia, viittaa Lumiala lopuksi matalapalkka-alojen ongelmiin.