kous 1975 oli hengeltään hyvin sosialistinen
ja liiton oma propaganda ylitti hetkittäin mo-
nenlaiset rajat. Johto piti kuitenkin tiukasti
kiinni siitä, että olennaisissa kysymyksissä so-
sialidemokraattinen linja piti: liitto ei hyväk-
synyt lakon käyttämistä mielenosoituksen ta-
paan poliittisena aseena, tiukka työehtosopi-
muksia painottava linja säilytettiin, vapaakaup-
pasopimusta EEC:n kanssa ei tosiasiallisesti
lähdetty vastustamaan, vaikka liittokokous
pääsikin vuonna 1971 tekemään EEC-vastai-
sen päätöslauselman. Kun kysymykseen tuli
mahdollisen kommunistisen enemmistön tor-
juminen liiton hallinnossa, käyttöön otettiin
IMF:n ja Ruotsin Metalliliiton kautta toimite-
tut läntiset rahoitusmuodot. Asiakysymyksis-
sä liitto löysi yhteisen kasvupohjan yhteistyölle
sekä Pohjoismaiden että läntisen Euroopan
ammattiyhdistysliikkeen kanssa samanaikai-
sesti kun suhteet sosialististen maiden keski-
tettyyn "ammattiyhdistysliikkeeseen" jäivät se-
remoniallisiksi.
Yhteistyö. Kansan Arkisto.
rista palkkapolitiikkaa. Tämä palveli pienipalk-
kaisten työntekijöiden etuja ja nuoria perhei-
tä, joita kiinnitettiin näin yhteiskuntaan. Sopi-
musjärjestelmän palkkarakenteen kautta alem-
pien ryhmien korotukset siirtyivät liukumina
myös paremmin palkatuille ammattimiehille.
Seitsemänkymmentäluvun ammattiyhdistys-
kulttuurissa yhtenäinen linja ei ollut aina mah-
dollinen. Välillä järjestön varsin maltillisen joh-
don oli sopeuduttava jäsenistöstä välittyneisiin
paineisiin ja ohjattava liittoa väliaikaisesti
"taistojen tielle".
lähimmät sosialidemokraattiset avustajansa
tekemään kaikkensa yhteisten päämäärien hy-
väksi. Edvin Salosella, liiton II puheenjohta-
jalla vuosina 19671971, oli kaikki edellytyk-
set kasvaa merkittäväksi revisionistisen poli-
tiikan edustajaksi SKP:ssä, mutta hänen aikan-
sa meni ohi, kun SKP ei kyennyt katkaisemaan