myrsky, joka lähestys tuolta lännen puolelta,
ja alkoi kaatamaan mettää Turun saaristo-
alueella. Me saatiin hälytys radiopuhelimella,
silloin oli vielä radiopuhelimet autoissa, kun
ei muita puhelimia ollut, että nyt pitää lähteä
Askaisiin korjaamaan vikaa, että siellä on kaa-
tunut puita 20 kilovoltin suurjännitelinjan
päälle ja siellä on muuntopiirejä sen linjan-
pätkän takana kylmänä. Kaksi työryhmää mei-
tä sinne hälytettiin paikan päälle. No sehän
oli kuin jatkosodan keskityksessä, kun helvetin-
moinen myrsky ja mettää meni koko ajan nu-
rin. Me otettiin radiopuhelimella yhteyttä työn-
johtajaan ja todettiin, että täällä on semmoi-
nen myteri, että on ihan turha yrittää nostaa
sitä linjaa pystyyn, kun siellä oli pylväät nurin
ja johdot maassa. Se on ensinnäkin hengen-
vaarallista ja toiseks, jos me saadaan se linja
pystyyn niin se on alle puolen tunnin uudes-
taan nurin, koska myrsky kaataa puita jatku-
vasti. Vastaus oli semmoinen, että siellä on kol-
me muuntopiiriä ilman sähköä ja ihmiset il-
man sähköä, että välittömästi töihin. Muuton
se on työstä kieltäytymistä.
dentoista metrin kalliopylvääseen kiipeämään
ylös pistämään ortta paikalleen, kun se oli ir-
ronnut siinä myterissä. Nostin johtimet sinne
ylös ja kaveri kiristi ne sitte seuraavaan pyl-
vääseen, mistä ne oli poikki kun oli puita kaa-
tunut päälle. Sai ne kiristettyä niin mä aloin
sitomaan johtimia kiinni eristimille siinä omas-
sa pylväässäni, kun kaverit huusi alhaalta, että
hei jumalauta nyt mänty kaatuu siitä vierestä.
Mä näin kun alko semmonen pitkä parikym-
menmetrinen mänty kaatua sitä linjaa kohti,
tä pylväästä ja avasin tuon pylväsvyön, jonka
varassa siellä ollaan. Mä kerkesin vaan avata
sen vyön kun se mänty kaatus ja heitti sen lin-
jan ja pylvään semmoseen 45 asteen kulmaan.
Ja kun se vyö ei ollut kiinni, niin mä käännyin
selälleni ja kun mulla oli rautaset pylväskengät
jalassa ja jalka ei taitu silloin, kun vaan jos
joku paikka kropasta menee sohjoks, mutta
mulla ei jalka kääntynyt nilkasta, vaan polvi.
Ja mä jäin roikkumaan siihen pylväästä toi-
sen pylväskengän varassa pää alaspäin polvi
sohjona. Siinä kiikuin jonkun aikaa. Tuuli
keinutteli. Sit kun siin aikani olin, pylväsken-
gästä nahkaremmit katkesi mun painosta. Mä
tulin pää edellä maahan."
tunutta vakavaa onnettomuutta tuolloin linja-
sähköasentajana työskennellyt Reijo Salmi.
Mies kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan, jos-
sa hän jäi eloon kiitos kypärän, joka "tosin me-
ni päreiksi", kuten hän itse on asian ilmaissut.
Vaikka Salmi vältti halvaantumisen selkä-
ranka ei ollut murtunut hän oli kovan täräh-
dyksen vaikutuksesta kuitenkin pari päivää ala-
raajoistaan liikuntakyvytön. Salmi, joka onnet-
tomuuden sattuessa oli 23-vuotias, on vuosien
varrella usein muistellut työnantajan edusta-
jien vierailua hänen luonaan sairaalassa pian
tapauksen jälkeen: "Ensimmäinen kysymys
oli, minkä päälliköt tekivät: 'Ei kai sulle jääny
mitään kammoa pylvästyötä kohtaan. Kai sää
pystyt jatkamaan niissä töissä.'" Työnantajan
edustajilla oli huoli yrityksen rahoista, sillä pyl-
väskammon saaneen miehen uudelleenkou-
luttaminen toisiin tehtäviin merkitsi yrityksel-
le aina kustannuksia. Tuossa kohden ei ollut
dosentti, Helsingin yliopisto
työsuojelukysymykset Sähköliitossa