Workers' Movements and Globalization since 1870. Cambridge University Press. 2003. Suo-
mennos artikkelin kirjoittajan.
setkin liikehdimme melko lailla sekä vuonna
1917 että myös toisen maailmansodan jälkeen.
Osallistuessamme maailmanlaajuiseen toimin-
taan emme olleet perin omaleimaisia, eikä
toimintaammekaan voi selittää vain ajankoh-
dan paikallisten kiihottajien oveluudella ja
kavaluudella. Hauskalla tavalla myös eri ai-
koina kasvanut liikehdintä tuntuu aina osuvan
meidänkin touhuihimme, kuvion pylväisiin
1970-luvulla ja 1980-luvuilla voisi kirjoittaa
vaikkapa sairausvakuutus, lomaltapaluuraha
tai pekkaspäivät.
levottomuus, eli "
kaava"
lisuuden työntekijöiden liikehdinnän pro-
sentuaalista jakautumista eri vuosikymmeni-
nä eri maissa. Jos työtaisteluja oli autoteolli-
suudessa 1930 luvulla lähinnä vain USA:ssa
ja Euroopassa, on taistelujen osuus Brasilias-
kossa 1990-luvulla jo miltei puolet kaikista au-
toteollisuuden tapauksista. Kirjassa käydään
läpi, kuinka autoteollisuuden siirtyessä uusiin
halvemman työvoiman maihin työväestön lii-
kehdintä on seurannut perässä. Tätä tapahtu-
masarjaa Silver kuvaa seuraavasti: "Nämä työ-
väestön liikehdinnän vaiheet jotka tapahtui-
vat valtavan erilaisissa kulttuurisissa ja poliit-
tisissa ympäristöissä ja eri maailmanhistorial-
lisissa tilanteissa jakavat hämmästyttävän
samanlaiset piirteet. Alussa ne saavuttavat no-
peasti suuria voittoja huolimatta ay-vihamie-
lisistä työnantajista. Ne luottavat aina epämuo-
dollisiin taistelumuotoihin, ennen kaikkea
istumalakkoihin, jotka lamaannuttavat kysei-
sen teollisuuslaitoksen tuotantoa hyvin tehok-
kaasti hyödyntäen ydintoimintojen haavoittu-
vuutta. Kaikissa tapauksissa toimijat ovat en-
simmäisen ja toisen sukupolven teollisuus-
työläisiä, maaltamuuttajia tai maahanmuutta-
jia, joilla on vahva yhteisön tuki puolellaan.
Autotyöläisten taisteluilla on ollut myös sel-
västi oman ammattialan kontekstia laajempi
poliittinen merkitys koko yhteiskunnalle. Sel-