kille osapuolille.
luneen vuoden aikana. Asia eteni konkreetti-
sella tasolla niin pitkälle, että tammikuussa
2008 järjestetään kirkkoa ja sisällissotaa kos-
keva seminaari, jossa lähinnä historian-, kir-
jallisuuden- ja kirkkohistoriantutkijat käsitte-
levät muun muassa luterilaista kirkkoa sisäl-
lissodan aikana, kirkkoa suhteessa naisiin ja
sisällissotaan, kirkon ja suojeluskunnan suh-
detta ja kirjallisuuden pappiskuvaa. Etukäteen
on vaikea sanoa, päätyykö seminaarin loppu-
paneeli suosittamaan kirkolle anteeksipyynnön
esittämistä, josta ainakin kirkollisessa julkisuu-
dessa on puhuttu. Niin tai näin, joka tapauk-
sessa seminaari käsittelee aihetta, jota ei sen
toriassakaan ole kaluttu loppuun.
vina ja tutkimisen arvoisina. Sosiologi, kirjalli-
suustieteilijä, etnologi tai joku muu historian-
tutkija voisi epäilemättä esittää asiat toisin,
mutta minua juuri nämä teemat ovat viime aikoi-
na askarruttaneet. Kielen, luokan, sukupuolen,
seksuaalisuuden, etnisyyden ja uskonnon moni-
vivahteinen vuorovaikutus ei tietenkään ole mi-
kään uusi havainto, mutta suomalaisessa työ-
väentutkimuksessa niiden erilainen ristivalotus
ja erilaiset yhdistelmät voivat jatkossakin tuo-
da esiin kiinnostavia keskustelukysymyksiä ja
tutkimustuloksia, jotka synnyttävät uusia kysy-
myksiä. Viimeistä sanaa ei toivottavasti sanota
ei edes kirkosta ja sisällissodasta.