professori emeritus, Turun yliopisto
ja työntekijän "pienet murheet"
misen' pyrkimys usein tulee kääntyneeksi
omia lähtökohtiaan vastaan ohjauksen puut-
tuessa ja osin jopa tilaustöinä tehtyjen suurten
järjestöjen historioiden antaman esikuvan
vuoksi." Tähän tulkintaan päädyin 1980-luvun
alussa toimittuani muutaman vuoden Paperi-
liiton historiankirjoittajana.
män päivän aktivistien omasta ja entisten akti-
vistien toiminnasta muille aktivisteille laatimia
esityksiä. Ne kiinnostavat ja koskettavat vain
järjestöihmisten kokemusmaailmaa." Niissä oli
"vain kaksi teemaa: se, miten on tapeltu 'por-
varia' vastaan, ja se, mitä on tapahtunut järjes-
tön sisällä".
don puitteet mullistuivat. Työntekijän oli opit-
tava ajattelemaan työtään tietokoneen näyttö-
ruudun välityksellä sen sijaan, että oli siihen
asti luottanut omiin aisteihinsa. Myös elämä
tehtaan porttien ulkopuolella oli muuttunut pe-
rusteellisesti. Eriarvoisuuden ulkoiset tunnus-
merkit olivat suurelta osalta kadonneet. "Kas-
tijako", kuten paperityöläiset sitä kuvasivat, ei
enää näkynyt entiseen tapaan.
tohistoriikeissa. Itselleni tämä avasi näkökul-
maa "työväenliikkeen ongelmaan tässä ja nyt",
kuten olin kuvannut tutkimustehtävääni loppu-
syksyllä 1979 Paperiliitto-lehdessä. Liiton his-
toriankirjoittajana olin lähtenyt selvittämään,
miksi työväenliikkeessä toimiminen ei enää
"auttanut työläisiä hahmottamaan ja jäsentä-
mään omaa ympäristöään ... ymmärtämään
yhteiskuntaa ja omaa paikkaa siinä".
olin päätynyt varsin pessimistiseen johtopää-
tökseen työväenjärjestöjen suhteesta jäseniin-
sä. Se näkyi paljaana toimintamallissa, jossa
"toisaalla tehdään historiateoksia (ja) toisaal-
la survey-tutkimuksia". Edellisten tehtävänä
oli osoittaa, että "järjestö jatkaa kamppailua
kerran asetettujen tavoitteiden puolesta". Näil-
lä historian esityksillä ei ollut mitään tekemis-
tä tulevaisuuden kanssa, sillä kun siitä on kyse,
"luotetaan jäsenistön keskuudessa tehtäviin
kyselytutkimuksiin".
kä resurssi ja palvelujen kohde. Kutsuin sosia-
lidemokraateille ja kommunisteille yhteistä
ajattelutapaa "valistuneen työläisen imperia-
lismiksi". Sen ytimenä oli poliittisesti tiedosta-
vien työläisten hahmottama todellisuus. "Rivi-
työläisen" maailma välittyi vain heidän kaut-
taan, ei sellaisena, miksi hän sen itse on koke-
nut.
dessa?". Vastasin itse pelkääväni, ettei "kan-
salaisten epäkohdiksi näkemien asioiden kor-
jaamista nosteta ... politiikan kohteiksi sellai-
sina millaisiksi he itse ne kokevat". Asian voi
esittää myös näin: "Poliittisen johdon päivä-
järjestyksen arvot ja kansalaisen arjen ongel-
mat ovat eri planeetoilta. Hallituksille riittää
työpaikkojen määrän lisääminen, niiden laatu
ja ansioiden riittävyys ovat toissijaisia asioita."
ta, joihin historiantutkija voi avata hyödyllistä
näkökulmaa. Esimerkiksi voi ottaa kysymyk-
sen työantajapolitiikan ja toiminnan tavoista