ten muutosten vaikutusta työntekijöiden ase-
maan.
lisimman suuren vapauden varmistaminen
työnantajalle työvoiman käytössä. Kaikinpuo-
lisen joustavuuden nouseminen vastapuolen
keskeiseksi tavoitteeksi on kuitenkin tehnyt lii-
toille uudelleen arvioinnin välttämättömäksi.
Päällimmäisintä näyttää olevan varmistaa yri-
tyksille kulloisenkin työmarkkinatilanteen vaa-
tima työvoima.
den ongelman. Työvoimalta vaadittava am-
mattitaito edellytti sekä työntekijän itsenäisyyt-
tä työssään että sellaista organisaatiota, jossa
tämä itsenäisyys saattoi toteutua. Valtasuhteet
olivat vaarassa muuttua varsinkin, kun päte-
vän työvoiman korvaaminen kävi vaikeaksi.
Tänäänhän on ammattitaitoinen työvoima to-
della niukka hyödyke.
merkityksessä, että kutakin työsuhdetta hoide-
taan yksilöllisenä tapauksena. Logiikkana on
pitää työntekijän ammattiura hänen ja työnan-
tajan kahdenvälisenä asiana, johon ulkopuoli-
set eivät saa puuttua. Päähuomio kiinnitetään
ammattitaidon kehittämiseen, mihin työnteki-
jää kannustetaan eri tavoin korostamalla hä-
nen yksilöllisyyttään.
solidaarisuuteen, oman edun ajamiseen muis-
ta piittaamatta. Juuri tämä on ollut ammattiyh-
distysliikkeen peruslähtökohta: työntekijöiden
keskinäinen kilpailu toimii työnantajan hyväk-
si. Omaneduntavoittelun turmiollisuuden
osoittamisella on kuitenkin ollut myös nurja
puolensa.
kiinnitetty työnantajaan työvoiman käyttäjä-
nä. Tärkeintä on ollut, että työvoimasta mak-
setaan kohtuullisena pidetty hinta ja työnteki-
jöiden tehtävät pidetään yhteisesti sovituissa
rajoissa. Ongelmallista tässä on, että työnteki-
jen toiminta-alueen ulkopuolelle.
seen tekijälleen. Esimerkiksi ammattitaito on
kiinnostanut työvoiman hinnoittelun näkökul-
masta, mikä on käynyt jatkuvasti hankalam-
maksi vaatimusten kasvaessa ja erityisesti tie-
totyön osuuden lisääntyessä. Työn ymmärtä-
vään, käsitteelliseen ja teoreettiseen hallintaan
liittyvä työpanos on jäänyt työnantajan vapaas-
ti käytettäväksi.
kohdealueen ulkopuolelle. Kasvaneiden am-
mattitaitovaatimusten täyttämisestä ja työsuo-
rituksen lisääntyneen itsenäisyyden hyödyn-
tämisestä on tullut oman paremmuuden osoit-
tamista työpaikalla. Vähenevien työpaikkojen
olosuhteissa työnantaja on saanut juuri tarvit-
semansa työvoiman.
murheena". Työntekijät on saatu ajattelemaan,
että suoritustapa on kunkin oma asia. Tämä
taas on määrännyt näkökulman niihin seura-
uksiin, joita on ollut työhön liittyvän fyysisen
kuormituksen vähentymisestä ja psyykkisen
lisääntymisestä.
kilpailukyvyn osoituksiksi kuin ammattiosaston
toimenpiteiden aiheiksi. Osastoa taas kiinnos-
tavat ennen muuta monille työntekijöille yhtei-
set, "suuret asiat". Yksittäisen työntekijän "pie-
net murheet" ovat toissijaisia kysymyksiä.
toriantutkimuksen perinteet ja näköalat Suomessa.
Teoksessa J.Jaakkola ja O.Vehviläinen (toim.): Väki
voimakas I. Työväen historiaa ja perinnettä. Työ-
väen historian ja perinteen tutkimuksen seura 1985,
157.
Paperiliitto-lehti 14.11.1979.