Yliopistoihin tuli aiempaa enemmän naisia ja
työläiskotien ja pienviljelijöiden jälkeläisiä,
jotka jäljittivät naisten, työläisten ja pienvilje-
lijöiden historiaa. Ruotsissa innostettiin työ-
läisiä tutkimaan omaa historiaansa ("gräv där
du står"), ja Jorma Kalela toteutti tämän sit-
temmin Suomessa paperityöläisten keskuudes-
sa. Näissä hyvinvointi-Suomessa tehdyissä tut-
kimuksissa työväkeä ei enää nähty köyhälis-
tönä, joka nyt yhdistettiin vanhaan maatalous-
Suomeen. Työväen historian toimijoina niissä
esiintyivät teollisuustyöläiset, työläisnaiset ja
perinteisen työväenluokan edustajat yleensä.
heessa, kun työväki alkoi näyttää mahdolliselta
voittajalta. Uusi työväen historia olikin siis
voittajien historiaa. Samaan aikaan se työväen-
luokka, jonka kunniakasta historiaa 1960- ja
1970-luvulla kirjoitettiin, alkoi Euroopassa
muuttua toisennäköiseksi. Ensin Eurooppaan
värvättiin muista maista ja maanosista siirto-
laisia ja siirtotyöläisiä miehiä ja naisia te-
kemään raskaita, ikäviä ja huonosti palkattuja
töitä. Seuraavassa vaiheessa teollisuustuotan-
toa alettiin siirtää halvan työvoiman maihin.
Järjestäytyneen työväen vaivalla hankitut neu-
votteluasemat murenivat samaan tahtiin. Työ-
väen voitto osoittautui lyhytaikaiseksi.
jääneiden historia katoaa, jollei sitä vartavasten
pelasteta unohdukselta. Siksi historiantutkijoi-
den on herätettävä henkiin kuolleita papereita
ja kaiveltava myös historian tunkioita ja roska-
koreja. Ja siksi on kysyttävä, ketkä jäivät var-
joon vaurastuvassa Suomessa ja Euroopassa.
la, jolloin työväestä tuli oman elämänsä sanka-
ri. Ketkä jäivät yhä varjoon? Keiden historia
on jäänyt kirjoittamatta? Järjestäytyneiden työ-
läisten hyljeksimiä ihmisryhmiä on työväen-
historiassa harvoin tutkittu muina kuin sivuosan
esittäjinä. Pääosan esittäjiksi, oman elämänsä
maalta tulleita työnhakijoita, naisia miesten apu-
työläisinä, lentojätkiä, lakkorikkureita tai
irtolaisia. Entä siirtotyöläiset Suomessa ennen
ja nyt mistä he tänne tulivat ja miksi? Millai-
sen yhteiskunnan he täällä kohtasivat?
rästä, vaikka globalisaatio on viimeistään 1800-
luvulta vaikuttanut myös Suomen työväen elä-
mään. Taloushistoriassa kiistellään siitä, alkoi-
ko globalisaatio 1500-luvulla vai 1800-luvul-
la, mutta joka tapauksessa se alkoi jo paljon
ennen kuin globalisaatiosta alettiin puhua.
Ostokyvyn nousu 1800-luvun lopun Suomes-
sa näkyi kahden siirtomaatuotteen, kahvin ja
sokerin, kulutuksen kasvuna. Kuka ottaisi tut-
kiakseen, miten siirtomaa-aika (n. 18601960)
näkyi täällä työläisten arjessa ja asenteissa?
läisistä tuli osa maailman rikkaita niissä työ-
väen muistitiedoissa, joita olen lukenut, perus-
juonena on puutteesta hyvinvointiin. Työ-
väenliikkeen suureen kertomukseen kuuluu, että
tämä oli meidän oman ahkeruutemme ansiota.
Ehkä tätäkin suurta kertomusta olisi syytä ravis-
tella, sillä samoina vuosikymmeninä maailma
jakautui entistä jyrkemmin rikkaisiin ja köyhiin
maihin ja kuten aina rikkaat hyötyivät köyhien
köyhyydestä. Miten tavalliset suomalaiset ovat
hyötyneet länsimaiden pitkästä valta-asemasta?
seen on tarvittu ihmistyötä, niin myös työvä-
keä täytyy olla huomattavan paljon. Tehtaan-
työläiset eivät maailmasta ole mihinkään ka-
donneet, he vain ahertavat eri maissa ja eri
mantereilla kuin ennen. Proletariaatti ei Euroo-
pasta ole mihinkään kadonnut, se ei vain enää
ole vanhan työväenliikkeen perillinen ja puhuu
nyt eri kieliä kuin vanhan työväen edustajat.
maailmassa pitäisi nostaa katsettaan niin, että
näkisimme Suomen ja Euroopan rajojen yli?
Vaikka kaikkien maiden työläiset eivät kos-
kaan yhtyisikään, niin kaikkien maiden työ-
läiset ovat samassa globaalissa veneessä.