na 2007 kahden vuosikymmenen iän. Kumpainenkin on monipuolistanut
tarjontaansa vuosien saatossa ja tarjonnut työväenliikkeestä ja sen vaiheis-
ta kiinnostuneille tutkijoille ja harrastajille mahdollisuuden perehtyä alan
tutkimukseen ja käydä sitä tietä omiin tutkimuksiin. Työväenliikkeen kir-
jaston johtaja Kirsti Lumiala ja Työväenperinne ry:n hallituksen puheen-
johtaja Tero Tuomisto tarkastelevat artikkelissaan kirjaston vaiheita ja
merkitystä kahden vuosikymmenen jälkeen ja tulevien haasteiden edes-
sä. Katri Kaunisto kirjaa omassa esityksessään Työväentutkimus-julkaisun
elokuisessa päätoimittajatapaamisessa käydyn mielipiteenvaihdon satoa
julkaisun menneestä ja tulevasta. Muistumana menneistä ajoista Anna
Systä esittelee kirjastoista 1910-luvulla käytyä lehtikeskustelua käsittele-
vän pro gradunsa.
johtaja, Työväenliikkeen kirjasto
tutkija, Helsinki
Työväenliikkeen kirjastoa
lista juurta. Yhtäältä juuret ulottuvat varsin
kauas 1800-luvun lopulle saakka, silloin alkun-
sa saaneisiin, työväentaloilla toimineisiin työ-
väen kirjastoihin. Toisaalta omia juuriaan ovat
antaneet yleisen kirjastolaitoksen kehitys sekä
työväenliikkeen arkistotoiminnan kehitys vuo-
desta 1909 alkaen.
monet muut työväen kulttuuri-, tutkimus- ja
näyttelytoimintaan sekä erilaisiin perinnehar-
rastuksiin johtaneet taimet. Yleisestä pohdinnas-
ta siirryttiin pian hahmottelemaan sitä miten
työväen perinteen, tutkimuksen, tallentamisen,
museo-, arkisto- ja kirjastotoiminnan osalta
päästäisiin järjestyneesti eteenpäin, millaisia ra-
väenliikkeeltä kuin muulta yhteiskunnaltakin.
leet kirjastokokoelmat olivat tavallaan ongel-
ma. Vuoden 1975 yksityisarkistolaki ei mah-
dollistanut valtionavun käyttämistä kirjaston-
hoitajien palkkaamiseen. Niinpä arkistojen ko-
ko ajan kasvaneet kirjastot eivät osin järjestä-
mättöminä voineet palvella tutkimustoimintaa
niin hyvin kuin kokoelmien laajuus ja ainut-
laatuisuus olisivat edellyttäneet.