san Arkistossa noin 50 000 painotuotetta. Jou-
kossa oli runsaasti ainutlaatuista aineistoa.
ns. joululahjarahoista valtionapua työväenliik-
keen kirjastotoiminnan kehittämiseen. Samaan
aikaan käynnistyivät neuvottelut arkistojen ja
opetusministeriön välillä kirjastotoiminnan ky-
symyksistä. Seuraavaksi arkistonhoitajat Esa
Lahtinen ja Anna-Maija Nirhamo laativat hel-
mikuussa 1983 valmistuneen yhteisen muisti-
on, jossa esitettiin selkein sanoin työväenliik-
keen kirjaston muodostamista yhdistämällä
kahden arkiston hallussa olleet kirjastot.
ratuista työväenperinnemäärärahoista annettai-
siin avustuksena Työväenperinne Arbetar-
tradition ry:lle käytettäväksi työväenliikkeen
kirjastotoiminnan kehittämiseen. Näin Työväen-
perinne ry:stä tuli luontevasti tulevan kirjaston
vastuutaho, mitä se sääntöjensä mukaan halusi-
kin olla. Vuodelle 1984 saatiin samaan kehit-
tämistoimintaan määräraha eduskunta-aloitteen
avulla ns. joululahjarahoista, ja vuodelle 1985
hallitus esittikin jo pysyvän määrärahan tuleval-
le yhteiselle kirjastolle. Määrärahojen avulla voi-
tiinkin kirjastokokoelmat hyvin pitkälle järjes-
tää ja aloittaa systemaattinen luettelointi.
simmäisenä kohtana työväen keskusmuseon
aikaansaamista. Toisena kohtana pidettiin vält-
tämättömänä työväenliikkeen kirjaston aikaan-
saamista. Opetusministeriö asetti elokuussa
1985 vielä kolmannenkin työväenperinnetyö-
ryhmän, jonka tehtävät painottuivat erityisesti
työperinnettä koskevan tutkimus- ja julkaisu-
toiminnan selvittämiseen.
joiden tuloksena päästiin kirjasto perustamaan.
Työväen Arkiston tutkija Matti Simola sai lo-
kakuussa 1984 lopulla valmiiksi selvityksen
työväenliikkeen kirjaston perustamisesta. Sitä
jatkoi Työväenperinteen toimeksiannosta syk-
syllä 1985 kirjastonhoitaja Tarja Nikander.
Hänen perusteellisessa selvityksessään hahmo-
suunnitellun kirjaston perustamisen lähtökoh-
dat, toimintaperiaatteet ja käytännön toimin-
tamuodot. Nikander pohti tulevan kirjaston eri-
tyisosaamisen alueita, suhdetta muihin kirjas-
toihin, myös työväenjärjestöjen omiin kirjas-
toihin, hän arvioi kustannuksia, henkilökun-
nan tarvetta ja rakennetta sekä toiminnan ko-
konaisuutta. Hänen selvityksessään oli muka-
na jo luonnoksena myös kirjaston johtosääntö.
toehdot kolmeen. Yksi mahdollisuus oli pysy-
tellä "perinnekirjastona", joka käytännössä
olisi kahden arkiston kirjastojen summa eikä
juuri muuta. Toisena vaihtoehtona oli kirjas-
tojen antaman pesämunan ympärille kehitetty
moderni tieteellinen erikoiskirjasto. Kolman-
tena vaihtoehtona oli rajatulla erityisalueella
toimiva työväenliikkeen keskuskirjasto.
koituksena on toimia työväestön historian ja
työväenliikkeen historian tieteellisenä erikois-
kirjastona, jolloin se hankkii ja asettaa käyttöön
tämän erityisalueensa kirjallisuutta ja muuta
aineistoa sitä tarvitsevien hyödynnettäväksi."
selvitysten jälkeen ja harkinnanvaraisen val-
tionavun varmistuttua perustaa ja avata Työ-
väenliikkeen kirjaston maaliskuun viidentenä
päivänä vuonna 1987. Se sijaitsi Helsingin
työväentalolla, vuonna 1955 valmistuneella
uudemmalla puolella, E-rapussa. Kirjaston
asiakaspalvelun tilat käsittivät aluksi 60 m
Työväen Arkiston makasiinitiloihin työväen-
talon kellarikerroksissa. Työväenliikkeen kir-
jasto ei ollut alun alkaenkaan mikään vähäi-
nen laitos tai kirjavarasto.
mintaa. Niitä hyödynnettiin alusta alkaen uu-
tuuksien luetteloinnissa. Vanhan aineiston luet-
telointi eteni hitaammin.