sä budjetin ja päätoimittaja laittoi apuraha-ano-
muksia eri säätiöille. Aloitimme myös vapaa-
ehtoisen tukimaksun keräämisen lehden tilaa-
jilta ja se vaiva kannatti."
väenperinnelaitoksissa ei kuitenkaan ollut aina
ongelmatonta. Vaikka kukin laitos toi mukanaan
lehteen uutta osaamista, uusia aiheita ja kirjoit-
tajia, hävisi tiuhaan vaihtuvien päätoimittajien
ja toimituskuntien mukana osittain myös koke-
mus lehden toimittamisesta. Kirsti Lumialan
mukaan ongelmia aiheutti myös se, ettei pää-
toimittajilla aina ollut käsitystä siitä miten leh-
teä tulisi tehdä, eikä päätoimittajan ja toimitus-
sihteerin välille aina syntynyt käytännön asiois-
sa yhteisymmärrystä. Päätoimittajat myönsivät
usein, että he olivat päätoimittajakautenaan op-
pineet paljon lehden toimitustyöstä.
mus-vuosikirjan numerot jättäneet "jotenkin
viimeistelemättömän vaikutelman". Hän oli
kuitenkin suostunut päätoimittajaksi, koska
arvosti julkaisua ja halusi kehittää sitä. Vuosi-
kirjan toimittamiseen olivat kuitenkin vuosi-
en varrella vakiintuneet omat vahvat käytännöt
eikä niiden muuttaminen ollut helppoa. Kre-
kolakin tunnustaa joutuneensa kokematto-
muuttaan ja ajanpuutteen vuoksi "sopeutu-
maan lehdessä vallitseviin käytäntöihin pyr-
kimättä erityisesti uudistamaan niitä". Päätoi-
mittajat ovat myös olleet usein vailla tiedotus-
alan koulutusta tai kokemusta julkaisujen toi-
mittamisesta. Krekola toteaakin omasta pää-
toimittajakaudestaan, että "jälkeenpäin voi
vain ihmetellä, millä lihaksilla hommassa oi-
kein toimin." Toisaalta Marita Jalkanen toteaa,
että "jonkinlainen rikkaus on mielestäni se,
ettei lehteä tehdä liian ammattimaisesti. Tiet-
ty kotikutoisuus ei ole pahasta."
jat pohtimaan sitä "kenelle ja millä mandaatil-
la lehteä tehdään. Missä suhteessa annetaan ti-