Ja kuinka laaja on rahoittajien osuus?" Marja-
liisa Hentilän mukaan lehden "rahoittajat, työ-
väenperinnelaitokset, haluavat saada tutkimus-
ta esittelevän yleistajuisen lehden asiakkail-
leen, niin tutkijoille kuin harrastelijoillekin."
Päätoimittajina toimineet tutkijat ovat halun-
neet lehteen enemmän tieteellisiä ja korkeata-
soisia artikkeleita. Esimerkiksi Joni Krekola
muistelee halunneensa tehdä akateemisempaa
lehteä ja haaveilleensa "vuosikirjasta, jossa
arvioitaisiin kaikki vuoden varrella ilmestyneet
työväen historiaa ja perinnettä sivuavat tutki-
mukset." Samoin Tapio Bergholm muistelee
halunneensa artikkeleihin lähdeviitteet ja
"muutenkin nostaa lehden tieteellistä status-
ta". Vuodesta 1997 lähtien lehdestä ryhdyttiin
julkaisemaan myös nettiversiota, johon oli
mahdollista sisällyttää laajempia tutkimusar-
tikkeleita lähdeviitteineen.
tehnyt siitä monipuolisen, mutta myös vaikeas-
ti toimitettavan. Marita Jalkanen kertoo, että
"haasteellisuutta Työväentutkimus-lehden te-
koon on tuonut se, että se ilmestyy vain ker-
ran vuodessa ja siksi siihen on yritetty mah-
duttaa KAIKKI. Sivumäärät ja sen myötä kus-
tannukset paisuvat yli julkaisijatahojen sieto-
kyvyn." Varsinaisina ongelmakohtina päätoi-
mittajat mainitsivat kirja-arviot, jotka tuntui-
vat haukanneen vuosi vuodelta enemmän ti-
laa lehdestä. Nyt ilmestyvässä lehdessä kirja-
esittelyissä ja -arvioissa on pyritty keskitty-
mään viimeisen vuoden aikana ilmestyneisiin
keskeisimpiin työväentutkimuksiin. Vaikka
työväentutkimuksen kirjoittajakunta on ollut
ensiluokkaista, päänvaivaa aiheutti se, etteivät
kirjoitukset saapuneet ajallaan tai olivat liian
pitkiä ja kaipasivat kielenhuoltoa. Ongelmat
kirjoitusten pituuksissa synnyttivät myös on-
gelmia lehden taitossa. Sisältöä oli toisinaan
enemmän kuin sivuille mahtui, minkä loppu-
tuloksena lehdessä oli liian ahdas taitto, pieni
kirjasinkoko ja vain vähän kuvia. Vuosien var-
rella päätoimittajat ovat pyrkineet parantamaan
myös lehden ulkoasua. "mutta pelkkää kuorta
ei voi mielestäni uudistaa, puuttumatta sisäl-
töön", Marita Jalkanen toteaa.
tulevaisuudesta
erilaisten intressien yhteensovittamisen ongel-
mista kertoo loppuvuodesta 2006 julkaisija-
tahojen kesken käyty kiihkeä keskustelu leh-
den tulevaisuudesta. Työväenmuseo Werstaan
johtaja Kalle Kallio ehdotti tuolloin, että Työ-
väentutkimus muutettaisiin aiemmasta vuosi-
kirjanomaisesta julkaisusta enemmän työväen-
perinnelaitosten asiakkaita palvelevaksi asia-
kaslehdeksi. Hänen ajatuksensa oli muuttaa
Työväentutkimus nelivärikuvia ja journalis-
tisin perustein toimitettuja artikkeleita sisältä-
väksi noin 50-sivuiseksi lehdeksi. Asiasta käy-
tiin tunteitakin kuohuttaneita keskusteluita eh-
dotuksen puolesta ja sitä vastaan. Esa Lahtinen
kertoi, että "olin kovasti kannattamassa Kal-
len uudistushalukkuutta tämän vuoden lehteen
ja siitä eteenpäin, mutta ilmeisesti lehden toi-
mituksella ja muilla taustayhteisöillä ei ole ha-
luja uudistuksiin." Nykyinen päätoimittaja Erk-
ki Vasara kertoi tapahtumasta, että "vastustin
ehdotuksen tiimoilla käydyssä keskustelussa
jyrkästi Kallion esittämiä 'uudistuksia' ja sain
kannatusta linjalleni Työväenperinteen halli-
tuksessa, johon myös kuuluin. Lopulta minua
pyydettiin 'vastaamaan sanoistani'".
keen ja työväestön historiaa, kulttuuria sekä
yhteiskunnallisen aseman muutosta käsittele-
vää tutkimusta sekä sitä koskevaa keskuste-
lua; ts. toimia siis nimensä mukaisesti." Mar-
jaliisa Hentilän mielestä "lehti on erinomai-
sen hyvä käyntikortti niin kirjaston, museon
kuin arkistojenkin asiakkaille." Työväen-
tutkimusta on julkaistu jo 20 vuoden ajan, ja
ongelmista huolimatta se on Joni Krekolan
mielestä "hyvällä tavalla vanhanaikainen han-
ke. Jokainen näillä resursseilla koottu lehti
ansaitsee hatunnoston". Se, että julkaisu on il-
mestynyt säännöllisesti näinkin pitkään, on
myös merkki työväenperinnelaitosten yhteisis-
tä tavoitteista, joita pyritään toteuttamaan ta-
loudellisista ongelmista huolimatta. Päätoimit-
tajat ja toimituskunnat voinevat yhtyä Työ-
väentutkimuksen ensimmäisen päätoimittajan,