vastasi suoraan tai epäsuoraan amerikkalaisen
tuen suuntaamisesta. CIA:n keskeisenä väli-
neenä oli vuonna 1950 perustettu Congress for
Cultural Freedom (CCF), mutta kongressia
tukivat myös eräät amerikkalaiset säätiöt (mm.
Rockefeller- ja Ford-säätiöt). CCF käytti mel-
koisia varoja kommunismin vastustamiseen ja
amerikkalaisten perusaatteiden levittämiseen
kylmän sodan maailmassa. Se tuki kommunis-
miin kriittisesti suhtautuvia pyrkimyksiä eri
puolilla maailmaa, erityisesti Euroopassa. Ky-
symykseen tulivat porvarillisten hankkeiden
lisäksi myös kommunismista erottuvat vasem-
misto- ja työväenpuolueet, esimerkkinä sosia-
listiset kansanpuolueet Tanskassa ja Norjas-
sa. Usein viitataan tanskalaiseen puoluejohta-
jaan Aksel Larseniin. Käytössä oli termi "Non-
Communist Left" (NCL). CCF:n tuki ohjattiin
pääasiassa julkaisuihin ja kulttuurihankkeisiin.
Sen tunnetuin äänitorvi oli Iso-Britanniassa
ilmestyvä aikakauslehti Encounter, joka hei-
jasti eurooppalaista ja brittiläistä humanismia
sekä uudistushaluista sosialistista ja vasemmis-
tolaista ajattelua.
si suurella kohulla julkisuuteen Yhdysvalloissa
ja Iso-Britanniassa vuosina 1966 ja 1967 ja suuri
joukko intellektuelleja ympäri vapaata maailmaa
ilmaisi tai teeskenteli suuttumusta. Monille jou-
tuminen CIA:n hyväksikäyttämäksi oli häpeä.
CCF:n toiminta ajettiin alas vuonna 1967.
suomalaista kommunismia käsittelevän artik-
kelin, jossa esitetään kriittinen arvio Kekko-
sen johtaman Suomen linjasta
sina 196061 Fulbright-professorina Helsin-
gissä. Yhtenä syynä hänen oleskelulleen Hel-
singissä lienee ollut Helsingin yliopiston
Slavica-kokoelma. Mutta hänellä oli myös lä-
heinen yhteys CIA:n johtoon.
kuvaa "dissidentiksi" kommunistiksi. Hän to-
teaa, että Tilanteesta on tullut arvokas julki-
sen viestinnän väline entisille kommunisteil-
le. Sitä julkaisee ryhmä "harhakuvitelmistaan
luopuneita kommunistisia intellektuelleja".
Hän myös kertoo, että lehden julkaisijat lähet-
tivät koko kommunistipuolueen johdolle tie-
(oik.), Tarmo Manni
ja Anja Vammelvuo
myivät kirjoja
Helsingin Kaisaniemessä
vappuna 1955.
Kuva: Brita Polttila.
Kansan Arkisto.