background image
77
KIRJA-ARVIOT
tionaalinen tulonjako kehittyi
palkkatulojen hyväksi, palkat ja
elintaso nousivat; lähes poikkeuk-
setta seuraava vuosi oli metalli-
työläisellä edeltävää parempi.
Edunvalvonta oli vahvaa myös
paikallisesti, ja työntekijöille saa-
tiin oman toiminnan kautta run-
saasti uusia oikeuksia. Vuonna
1969 Metalliliiton jäsenmäärä
ohitti Rakennusliiton, ja siitä tuli
SAK:n suurin liitto. Työntekijät liit-
tyivät vahvistuvaan ammattiliit-
toon, eivät sen ryhmään, ja ottivat
voimasuhteisiin kantaa vaihtele-
valla aktiivisuudella demok-
ratisoidussa vaalimenettelyssä.
Merkittävää oli eheytymisen
jälkeinen ay-liikkeen läsnäolon
voimistuminen työpaikoilla. Jär-
jestäytymisaste ja ay-aktiivisuus
nousi. Luottamusmiesjärjestelmä
vahvistui ja työsuojelutoiminta
modernissa mielessä syntyi. Opin-
tokerhoja oli satamäärin ammat-
tiosastoissa ja työpaikoilla, ja laa-
jeneva luottamusmies- ja työ-
suojeluvaltuutettujoukko alkoi
Metallityö-
väenliiton
jäsenäänestys
TES-esitykses-
tä Kuopiossa
Puijon
Teräksellä
vuonna 1973.
Kuva: Kansan
Sana. Kansan
Arkisto.
saada laajamittaista opistokoulu-
tusta. Määrän ja laadun riittävyy-
den takaamiseksi Metalliliitto ra-
kensi oman opiston, Murikan.
Liiton keskustoimistoissakin ta-
pahtui: tulopoliittiset ratkaisut toi-
vat jäsenmaksujen työnantajape-
rinnän, jolla oli keskeinen merki-
tys Metalliliiton pelastumisessa ja
yleensäkin liittojen talouden vah-
vistumisessa. Työehtosopimusten
taso parani ja niihin tuli keskusjär-
jestösopimusten tahdittamana
yhä enenevästi laadullisia asioita,
kuten koulutusta, tiedottamista,
työpaikan yhteistoimintaa. Metal-
liliiton toimitsijamäärä kasvoi ja
monipuolistui mm. perustamalla
tutkimusosasto 1970-luvun alku-
vuosina.
Huolellista tutkimusta Ketolalla
on kuvauksessa Metallitalon raken-
tamisen ja rahoituksen käänteissä.
Jakson ensimmäinen otsikko on
osuva: "Palatsin kaipuu", ja jatkossa
kerrotaan syöksykierre, sen peittely-
yritykset, lainoitusjärjestelyt valta-
kunnan korkeimmalla tasolla, myös
yhdessä suurpääoman edustajien
kanssa, ja lopulta SAK-vetoisen
loppuratkaisun.
Ketola kuvaa aikakauden toimi-
joita ja arvioi heidän motiiveitaan
paikoin laajastikin. Liiton keskei-
set henkilöt kultakin aikakaudel-
ta tulevat näin lukijalle tutuksi,
eikä tekijä kuvauksissa aina sääs-
tä adjektiiveja.
Liioittelematta voidaan puhua
ay-liikkeen kolmannesta suurnou-
susta eheytymisen myötä 1970-
luvulla; edelliset koettiin vallanku-
mousvuonna 1917 ja 1940-luvul-
la sodan päättymisen ja työväen
toimintaoikeuksien vapautumi-
sen myötä. Ketola kuvaa moni-
puolisesti vuosikymmeniä, jolloin
Suomesta tuli pohjoismainen
maa myös metallityöläisten järjes-
täytymisen ja sen myötä keskei-
sen suurpääoman institutionaali-
sen vastavoiman osalta.
Jyrki Helin
fil. lis., Helsinki