kymmentä. Sähköalojen am-
mattiliitto 19552005. Sähkö-
alojen ammattiliitto, Tampere
2007. 1008 s.
vuinen Sähköliiton historia on
alan 100-vuotishistoria, vaikka liit-
to on ollut vain 50 vuotta. Tekijä
on nimittäin kuvannut sähkö-
miehiä lähinnä Metallityöväen lii-
ton jäseninä sinä aikana, kun
omaa liittoa ei ollut. Liitto kyllä
perustettiin 1907, mutta eli vain
kaksi vuotta. Myös metallialan
muut pienet ammattikuntapoh-
jaiset liitot ajautuivat suuren Me-
tallityöväen liiton syliin. Vaikka
keskusjärjestö oli hyväksynyt lii-
ton, se myöhemmin korosti teol-
lisuusliittoperiaatetta niin, että
ammattikuntapohjaiset liitot jou-
tuivat paineen alaisiksi. Niiden ei
katsottu luovan proletaarista so-
lidaarisuutta.
keskeinen, niin sähköalan työnte-
kijöillä oman liiton perustaminen
lykkäytyi aina vuoteen 1955. Säh-
köalan ammatillinen järjestäyty-
minen oli vähäistä ja hajaantui
moniin liittoihin, ennen kaikkea
Metalliliittoon, myös Rakennus-
toon sekä Kunnantyöntekijäin liit-
toon. Muissa pohjoismaissa tilan-
ne oli toinen. Tanskaan perustet-
tiin sähkötyöntekijöiden liitto
1904, Ruotsiin kaksi vuotta myö-
hemmin ja Norjaan 1918. Suomen
jälkeenjääneisyys selittyy yleises-
tä työmarkkinasuhteiden tilasta ja
jännitteistä. Suomessa työantajat
eivät aluksi tunnustaneet ammat-
tiyhdistysliikettä eivätkä työehto-
sopimuksia.
tekijä on kutonut alan järjestäyty-
mistä ja edunvalvontaa läpi vuo-
sien ulottuvan esityksen. Lähtee-
nä on ollut Metalliliiton sähkö-
miesosastoista kertova materiaa-
li, johon vuonna 1912 perustetun
Sähköalan työnantajaliiton histo-
ria on antanut lisävalaistusta. Te-
kijä on onnistunut kytkemään sen
ajankohdan taloudelliseen ja po-
liittiseen taustaan. Vailla omaa liit-
toa ja neuvotteluoikeuksia sekä
työehtosopimuksia, sähköalan
työntekijöiden asema ja palkkaus
vaihtelivat tänä aikana.
tullessa 1945 saanut omaa liittoa.
Esteenä oli SAK:n ja sen vanhojen
vahvojen liittojen, Metalliliiton ja
Paperiliiton sekä niiden vahvojen
puheenjohtajien vastustus. SAK:n
linjan määräsi teollisuusliitto-
periaate, Metalli- ja Paperiliiton
haluttomuus luovuttaa jäseniään.
Sos.dem. työväenliikkeen ja myös
ammattiyhdistysliikkeen hajo-
tessa 1950-luvulla Sähköliiton pe-
rustaminen vuonna 1955 sai kan-
natusta ns. leskisläisiltä, koska he
olivat itsenäisen liiton vastusta-
jien, SAK:n ja Metalli- sekä Paperi-
liiton vastustajia. SAK:n kannatta-
man teollisuusliittoperiaatteen
vastaisen ammattikuntaisen Säh-
köliiton johtoon valittiin riidassa
läinen sosialidemokraatti ja sa-
malla oman liiton ajajana kunnos-
tautunut Erkki Pohjolainen. Uu-
den ammatillisen keskusjärjestön,
SAJ:n perustaminen ja jäsenyys
siinä takasivat uudelle liitolle
mahdollisuuden kiertää SAK:n ja
Metalli -ja Paperiliiton vastustus.
SAJ:hin meno oli kuitenkin uudel-
le liitolle vaikea operaatio, sillä
vastustajina liitossa oli sekä SAK:ta
kannattavia sosialidemokraatteja
että kommunisteja.
suojissa liitto vakiintui. Yhtä tär-
keää kuitenkin oli, että liittoa joh-
taneet oivalsivat eheytyksessä
mukanaolon tärkeyden, vaikka
olivat aatteellisesti SAJ:läisiä.
Eheytyskehityksessä liitto onnis-
tui niin hyvin, että sai palkinnoksi
Rakennusliitosta sähkömiehet.
mahtiliittojen vastustuksen ohit-
tamisesta tuo uutta elävästi, jopa
vauhdikkaasti kerrottuna. Histo-
riantutkimuksen tapaan tekijä ei
kirjaa vain lopputulosta, vaan tuo
esille eri ryhmien kannat ja niiden
perustelut sekä pohtii motivaatio-
ta. Tämä vie sivuja, mutta lisää lu-
ettavuutta ja eri kantojen ymmär-
rettävyyttä. Viime aikojen ammat-
tiyhdistyksiä koskevassa keskus-
telussa on noussut esille kysymys
ammattiyhdistyshistorian lähtö-
kohdista. Kuinka keskeinen on
työehtosopimusten logiikka ja
mikä on politiikan rooli? Sähkö-
liitossa tekijä nostaa työehtosopi-
mukset myös henkilökohtaisen
valtataistelun välineiksi. Vasara
nimittää vuosia 19761986 liiton
johdossa "kaksoisvallan" ajaksi en-
simmäisen puheenjohtajan Vilho
Pekkosen ja toisen Alpo Holin
kamppaillessa. Pekkonen nojautui
teollisuussähkömiehiin, kun taas