kua ja aatteen paloa. Karkkilan
Metallityöväen ammattiosasto
ry n:o 35 100 vuotta. Metalliliit-
to os. 35, Karkkila 2006. 400 s.
mies, Metalliliiton toimitsija sekä
kirjailija ja harrastajahistorioitsija,
joka sai ansaittua tunnustusta jo
keväällä kuopiolaisen ammatti-
osaston historiikistaan Kuopion
metalli ei viänny, on kirjoittanut
kiintoisan lukupaketin myös länsi-
uusmaalaisen Karkkilan metalli-
ammattiosaston numero 35 sata-
vuotisista vaiheista. Teoksessa nä-
kyy paitsi tekijän kynänjälki myös
hänen oivaltava tapansa hitsata
haastattelemiensa osastoveteraa-
nien muistelukset tekstin sujuvak-
si osaksi. Karkkilalaiset aatteen
miehet ovat saaneet sanansijansa
ja suuren, monisatajäsenisen
osaston kiintoisat vaiheet jouhe-
van esityksen, josta näkyy myös
tekijän eläytyminen osastolaisten
vaiheisiin ja vakaumukseen.
luvun puolella vauhdittanut ruuk-
ki, sittemmin konepaja ja valimo,
jonka vaiheet Sandberg kuvaa pe-
rusteellisesti ja värikkäästi luki-
jan jo kirjan alkusivuilta mukaan-
myös työväenliikkeen synnyn ja
sittemmin sen jatkokehityksen
kaikkine dramaattisine vaihei-
neen paikalliseen kehitykseen ja
kertoo tämän pohjalta myös esi-
merkiksi ammattiosaston perus-
tamisvaiheet vuonna 1906 sekä
vuosien 19171918 tapahtumat
Karkkilassa.
"punaisena" paikkakuntana, jossa
työväenliikkeen vasen laita on ol-
lut korostuneen vahvoissa ase-
missa. Sandberg pohtii syytä Kark-
kilan olosuhteisiin ja näkee syinä
vuoden 1918 vaikutukset, valimon
rajut, väen työväenvakaumusta
voimistaneet olosuhteet, työvä-
enliikkeen vasemmistoon lukeu-
tuneet vaikuttajat, jotka saivat
työntekijät mukaan oman liik-
keensä piiriin, sekä suuren osas-
ton merkittävän aseman koko
paikallisessa yhteisössä. Vuosi-
kymmenten saatossa osaston vä-
keä oli runsaasti esimerkiksi val-
tuuston jäseninä.
vallista, vaikkapa osastolaista luki-
jaa auttaviin lyhyihin jaksoihin ja-
kaen sujuvasti kaksikymmenlu-
vun sulkutaistelun, lapualaiskau-
den ja sen myötä pakosta tapah-
tuneen ay-liikkeen uudenjärjes-
telyn, 1930-luvun olosuhteiden ja
sotavuosien kautta 1940-luvun
jälkipuoliskolle, jolloin työväenlii-
ke sai kaikilta osiltaan jälleen va-
paat toimintaoikeudet ja Karkki-
lan metalliosasto avoimesti kom-
munistisen johdon. Jäsenten
enemmistön tahto sai tuolloin jul-
kiset puitteet. Neljäkymmenluvun
lopun ns. vaaran vuosien tai "la-
vastuksen", kuten Sandberg asian
ilmaisee mentyä työmarkkinoil-
la oli vuorossa vuoden 1950 laaja
metallialan lakko, jonka myötä lu-
osastojen, myös Karkkilan, tyyty-
mättömyys Metalliliiton sos.dem.
johdon kykyyn hoitaa jäsenten
asioita kasvoi. Sandberg kuvaa
SDP:stä 1950-luvun puolivälissä
alkaneen hajaannusprosessin vai-
kutuksia ay-liikkeeseen karkkila-
laisittain, eikä jää epäselväksi ke-
nen puolella Högforsin miesten
sympatiat olivat SAK:n ja SAJ:n
voimainmittelössä. Vuoden 1956
yleislakko ja vuoden 1971 metalli-
lakko oli suuria kamppailuita, jois-
sa punaiset karkkilalaiset olivat
mukana täynnä taistelumieltä.
myksiin ja tuomitsi jyrkästi niin
USA:n toimet Vietnamissa kuin
Chilen sotilaskaappauksenkin. Ai-
noana rauhanvoimana osasto
näki Neuvostoliiton ja muut sosi-
alistiset valtiot. Maailman asioi-
den seuraamisen ohella osaston
aktiivit harjoittivat myös harras-
tustoimintaa kuten urheilua ja
matkailua. Viime vuosikymmeni-
nä Karkkilaan tuli runsaasti myös
muuta metalliteollisuutta, mikä
vaikutti myös ammattiosaston ra-
kenteisiin. Perustettiin työhuone-
kunnat. Sittemmin myös teolli-
suuslaitosten omistussuhteissa
on tapahtunut maan yleisen ke-
hityksen mukaisesti lukuisia omis-
tussuhdejärjestelyitä. Vaikka Timo
Sandberg pitää yleisen poliittisen
kehityksen kiitettävästi paikalli-
sen kuvauksen rinnalla noteera-
ten jopa Kreikan sotilasjuntan
1960-luvulta, hän ei mainitse sa-
nallakaan 1990luvun taitteen
suurta mullistusta, Itä-Euroopan
kansandemokratioiden sortumis-
ta, Saksan jälleenyhdistymistä ja
Neuvostoliiton kaatumista, joilla
kuitenkin oli Suomenkin kannal-
ta huomattavia vaikutuksia. Lie-
neekö ollut aikanaan liian kova
pala niin Karkkilan osaston johto-