tuo eri yhteyksissä esiin, lukeu-
tuivat pitkälti SKP:n taistolaisvä-
hemmistöön, kuin osaston histo-
riatoimikunnallekin.
Karkkilassa seestyivät, sosialide-
mokraatitkin kokosivat voimansa
ja saivat vuosiksi 19922004 oman
miehensä osaston puheenjohta-
jaksi. Toki on osastolla osana liitos-
taan ja koko ay-liikkeestä edelleen
tehtävää ja varsinkin nykyisissä
rinteiset pyrinnöt hyvinvointiyh-
teiskunnasta ja sen turvaamises-
ta ovat saaneet haastajakseen ko-
vat, individualismia korostavat ar-
vot.
ilmeikkäästi, paikallisia muisteluk-
sia runsaasti hyödyntäen, tutki-
muskohteensa vaiheet esiin. Kir-
joittaja on hyödyntänyt paitsi
osaston aineistoa myös haastat-
teluita sekä alan tutkimuskirjalli-
että paikoin yleisen kuvaus tosin
kulkee liikaa karkkilalaisin paino-
tuksin; esimerkiksi osaston ja lii-
ton suhteiden sekä ay-liikkeen ha-
jaannusvaiheiden kuvaukset saa-
vat liiaksi, sanokaamme vaikkapa:
paikallista väriä. Lisäksi miinus sii-
tä, ettei teoksessa ole sisällysluet-
teloa, henkilöhakemistoa eikä luet-
teloa osaston toimihenkilöistä.
dosentti, Helsingin yliopisto
1880-luvulla pienessä etelä-
virolaisessa kylässä keskiluokkai-
seen perheeseen syntyneistä Mur-
rikin siskoksista oikeastaan tuli
kosmopoliittisia ja Stalinin Venä-
jälle uskollisia vallankumoukselli-
sia", samoin kuin vaikkapa se, että
Urho Kekkonen on Tuomiojalle
koko ajan jotakin negatiivista.
ja -tätinsä vallankumouksellisuus-
teeman ja kaiken siihen liittyvän
rakentanut vain pyydykseksi: hän-
hän on kirjoittanut tämän kirjan
englanniksi ja englantilaisille. Se
kuitenkin taas tuottaa meille suo-
malaisjunteille sen siunauksen,
että Tuomioja katsoo ja analysoi
meille Suomea ulkoa päin. Harva
suomalainen siihen pystyy.
tämä kirja siitä, mitä Suomessa on
tehty ja tapahtunut 1900-luvun
alusta Hella Wuolijoen kuolemaan
1954. Esityksen perusteellisuus,
systemaattisuus, tyyneys ja toisi-
naan koleutta lähenevä viileys jo
sinänsä hurmaavat. Tuomioja "ei
ota kantaa". Hän kattaa lukijalle
upporunsaan pöydän, jossa luki-
jan on ottaminen kantaa.
nineuvo". Kenellä (muulla) suoma-
laisella on tai on ollut niin häikäi-
sevä kielitaito, oppineisuus, äly,
toimeliaisuus, järki, kontaktit, into-
himot, tietoisuus ja taidot kuin
Hella Wuolijoella? Hän ei todella-
kaan ollut mikään yhden kum-
mun orava, niin kuin Kemijärvellä
sanottaisiin. Jos joku niin hän oli
"verkostoitunut", niin kuin nykyi-
sellä idiotiaslangilla sanottaisiin.
Häneen verrattuna olivat 1920-
luvun Tulenkantajat "Ikkunat auki
Eurooppaan!" -loilotuksineen sää-
littävää ruppukansaa; niiden "Eu-
rooppahan" oli samankaltainen
kuin niiden myöhempien aikojen
tulenkantajien, jotka 1990-luvun
luvun alussa alkoivat kyörätä mei-
tä "Eurooppaan"; nykyiset kol-
mannet tulenkantajathan meitä
nyt sitten jo Natoon kyöräävät.
vulla "Hirmuinen talvi". Alkajais-
lauseitten jälkeen Tuomioja joh-
dattaa syksyn 1939 ja talven 1940
poliittisiin tapahtumiin, joissa
Suomen ja Neuvostoliiton keskus-
teluyhteyden ylläpitämisessä
Hella Wuolijoella oli ihmeellinen
osa tai osuus. Vasta sitten alkaa
naista. Hella Wuolijoki ja hänen
sisarensa Salme Pekkala val-
lankumouksen palveluksessa.
Tammi, Helsinki 2006. 424 s.
olisi Suomen 1900-luvun alku-
puolen historian tietämisen ja
ymmärtämisen kannalta yhtä tär-
keä kuin tämä Erkki Tuomiojan.
jaksaisivat sen lukea ja opiskella;
heidän kannaltaan siinä on var-
maan sympaattista se, että Tuomi-
oja asettaa tai on asettavinaan?