background image
83
KIRJA-ARVIOT
miehille, jotka, kuten Sandberg
tuo eri yhteyksissä esiin, lukeu-
tuivat pitkälti SKP:n taistolaisvä-
hemmistöön, kuin osaston histo-
riatoimikunnallekin.
Yhdeksänkymmenluvun lama-
vuosien jälkeen olosuhteet myös
Karkkilassa seestyivät, sosialide-
mokraatitkin kokosivat voimansa
ja saivat vuosiksi 1992­2004 oman
miehensä osaston puheenjohta-
jaksi. Toki on osastolla osana liitos-
taan ja koko ay-liikkeestä edelleen
tehtävää ja varsinkin nykyisissä
oloissa, joissa työväenliikkeen pe-
rinteiset pyrinnöt hyvinvointiyh-
teiskunnasta ja sen turvaamises-
ta ovat saaneet haastajakseen ko-
vat, individualismia korostavat ar-
vot.
Timo Sandbergin teos on oiva
lukukirja, joka tuo vauhdikkaasti ja
ilmeikkäästi, paikallisia muisteluk-
sia runsaasti hyödyntäen, tutki-
muskohteensa vaiheet esiin. Kir-
joittaja on hyödyntänyt paitsi
osaston aineistoa myös haastat-
teluita sekä alan tutkimuskirjalli-
suutta. On kuitenkin todettava,
että paikoin yleisen kuvaus tosin
kulkee liikaa karkkilalaisin paino-
tuksin; esimerkiksi osaston ja lii-
ton suhteiden sekä ay-liikkeen ha-
jaannusvaiheiden kuvaukset saa-
vat liiaksi, sanokaamme vaikkapa:
paikallista väriä. Lisäksi miinus sii-
tä, ettei teoksessa ole sisällysluet-
teloa, henkilöhakemistoa eikä luet-
teloa osaston toimihenkilöistä.
Erkki Vasara
dosentti, Helsingin yliopisto
Erkin isoäiti
­ pääongelmaksi, "[m]iten näistä
1880-luvulla pienessä etelä-
virolaisessa kylässä keskiluokkai-
seen perheeseen syntyneistä Mur-
rikin siskoksista oikeastaan tuli
kosmopoliittisia ja Stalinin Venä-
jälle uskollisia vallankumoukselli-
sia", samoin kuin vaikkapa se, että
Urho Kekkonen on Tuomiojalle
koko ajan jotakin negatiivista.
Kohteliaisuus velvoittaa oletta-
maan, että Tuomioja on isoäitinsä
ja -tätinsä vallankumouksellisuus-
teeman ja kaiken siihen liittyvän
rakentanut vain pyydykseksi: hän-
hän on kirjoittanut tämän kirjan
englanniksi ja englantilaisille. Se
kuitenkin taas tuottaa meille suo-
malaisjunteille sen siunauksen,
että Tuomioja katsoo ja analysoi
meille Suomea ulkoa päin. Harva
suomalainen siihen pystyy.
Ei ainoastaan loistava kronikka
vaan myös loistava analyysi on
tämä kirja siitä, mitä Suomessa on
tehty ja tapahtunut 1900-luvun
alusta Hella Wuolijoen kuolemaan
1954. Esityksen perusteellisuus,
systemaattisuus, tyyneys ja toisi-
naan koleutta lähenevä viileys jo
sinänsä hurmaavat. Tuomioja "ei
ota kantaa". Hän kattaa lukijalle
upporunsaan pöydän, jossa luki-
jan on ottaminen kantaa.
Hella Wuolijoki oli ­ niin kuin
Otto Mannisella Odysseus ­ "mo-
nineuvo". Kenellä (muulla) suoma-
laisella on tai on ollut niin häikäi-
sevä kielitaito, oppineisuus, äly,
toimeliaisuus, järki, kontaktit, into-
himot, tietoisuus ja taidot kuin
Hella Wuolijoella? Hän ei todella-
kaan ollut mikään yhden kum-
mun orava, niin kuin Kemijärvellä
sanottaisiin. Jos joku niin hän oli
"verkostoitunut", niin kuin nykyi-
sellä idiotiaslangilla sanottaisiin.
Häneen verrattuna olivat 1920-
luvun Tulenkantajat "Ikkunat auki
Eurooppaan!" -loilotuksineen sää-
littävää ruppukansaa; niiden "Eu-
rooppahan" oli samankaltainen
kuin niiden myöhempien aikojen
tulenkantajien, jotka 1990-luvun
luvun alussa alkoivat kyörätä mei-
tä "Eurooppaan"; nykyiset kol-
mannet tulenkantajathan meitä
nyt sitten jo Natoon kyöräävät.
Tuomioja aloittaa kirjansa mel-
kein jännityskertomusmaisella lu-
vulla "Hirmuinen talvi". Alkajais-
lauseitten jälkeen Tuomioja joh-
dattaa syksyn 1939 ja talven 1940
poliittisiin tapahtumiin, joissa ­
Suomen ja Neuvostoliiton keskus-
teluyhteyden ylläpitämisessä ­
Hella Wuolijoella oli ihmeellinen
osa tai osuus. Vasta sitten alkaa
Erkki Tuomioja: Häivähdys pu-
naista. Hella Wuolijoki ja hänen
sisarensa Salme Pekkala val-
lankumouksen palveluksessa.
Tammi, Helsinki 2006. 424 s.
Ei ole monta sellaista kirjaa, joka
olisi Suomen 1900-luvun alku-
puolen historian tietämisen ja
ymmärtämisen kannalta yhtä tär-
keä kuin tämä Erkki Tuomiojan.
Koituisi isänmaalle suureksi
hyödyksi, jos eräät nykyministerit
jaksaisivat sen lukea ja opiskella;
heidän kannaltaan siinä on var-
maan sympaattista se, että Tuomi-
oja asettaa ­ tai on asettavinaan?